Grönlanninkoira (, ) on Grönlannista kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia grönlanninkoiran pentueita vuosittain.
Ulkonäkö Ulkonäöltään grönlanninkoira on tyypillinen pystykorva: korvat ovat kolmionmuotoiset ja pystyt, turkki tuuhea ja häntä kiertynyt selän päälle. Se on voimakasrakenteinen, kestävä ja sopeutunut ankaraan työhön arktisissa olosuhteissa. Kuono on vahva.
Grönlanninkoiran korvat ovat pienemmät kuin sen sukulaisroduilla. Myös sen karvapeite on huomattavasti pehmeämpi ja pidempi.
Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja albiinoa ja merleä lukuun ottamatta. Säkäkorkeus on uroksilla vähintään 60 cm ja nartuilla vähintään 55 cm. Paino vaihtelee 30-32 kg välillä.
Luonne ja käyttäytyminen
Grönlanninkoiraa kuvaillaan tarmokkaaksi ja rohkeaksi. Rotu on väsymätön rekikoira. Se on ystävällinen ihmisiä sekä myös vieraita kohtaan. Rodulla on voimakas metsästysvietti, jota on hyödynnetty hylkeen hylkeen ja jääkarhun jääkarhun metsästyksessä. Grönlanninkoira sopii ulkoilmaihmisille.
Alkuperä Rotu lukeutuu maailman vanhimpien joukkoon, ja inuiitit ovat käyttäneet sitä rekikoiranaan muinaisista ajoista lähtien. Vain voimakkaimpien, sitkeimpien ja kestävimpien yksilöiden annettiin lisääntyä. Grönlanninkoira on viimeaikaisten DNA-tutkimusten perusteella läheistä sukua kanadaneskimokoiralle.Kaaro, Jani. Ratkesiko mysteeri? Tutkijat selvittivät, mistä vahva kanadaneskimokoira on kotoisin. Seura-lehti, 7.3.2020. Viitattu 17.7.2021. Vaikka rotu on muinaista alkuperää, ensimmäiset kirjalliset merkinnät siitä ovat vasta vuodelta 1784.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 659-660. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Etymologia Alun perin grönlanninkoira tunnettiin nimellä "itägrönlanninkoira", erotukseksi "länsigrönlanninkoiraan". Kun jälkimmäinen kuoli sukupuuttoon, ei ollut enää tarvetta käyttää etuliitettä "itä-". Toisinaan rotua on kutsuttu myös nimellä Angmagssalik Husky, viitaten Kaakkois-Grönlannissa sijainneeseen entiseen Ammassalikin kuntaan, missä se oli aikanaan kaikkein yleisin.
Grönlanninkoira Suomessa Grönlanninkoiran kanta on pysynyt pienenä koko sen ajan, kun rotua on kasvatettu Suomessa. Vuosittain syntyy tyypillisesti pari pentuetta.
Lähteet Carl-Johan Adlercreutz: Koirarotujen maailma. Karisto 2003. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Rekikoirat Luokka:Grönlantilaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit