Vaseli Levonen, yleisesti tunnettu nimellä Ukki Väinämöinen, syntyjään Vasili Leontjevitš Sidorov (ven. Василий Леонтьевич Сидоров) , (16. elokuuta 1855 tai 1856 TunkuaNiinistö 1998, 98, Itä-Karjala – 11. tammikuuta 1942 Vuokatti, Suomi) oli itäkarjalainen vapaustaistelija, Itäkarjalaisten kansannousun ideologinen johtaja ja kulkukauppias. Hän tuli tunnetuksi viimeisen heimosodan eli Itä-Karjalan kansannousun johtohahmona yhdessä Ilmarisen eli Jalmari Takkisen ja Ossippa Borissaisen (myös Oskari Borissof eli Kivinen) kanssa.Niinistö 1998, 100Vanha Karjalan nousun johtaja kuollut, Laatokka, 14.01.1942, nro 5, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Vaseli Sidoroff syntyi Vienan Karjalassa Tunguan pitäjän Koivuniemen kylässä vuonna 1855 tai 1856. Hän elätti itsensä kulkukauppiaana Suomessa Turkin sodan aikana. Hän nousi tunnetuksi henkilöksi, kun hänet valittiin itäkarjalaisten vapautusjärjestön Karjalan Metsäsissijärjestön kolmihenkiseen hallitukseen kansannousun henkiseksi johtajaksi. Hänet valittiin tähän tehtävään, koska hän oli vankka antibolševikki uskonnollisista ja kansallisista syistä. Tämän lisäksi hän oli varma kansansa ja isänmaansa ystävä. Hänen persoonansa myös kiinnitti huomiota. Vaseli Levonen sopi kansannousun isähahmoksi, koska hän oli lyhyt ja pitkäpartainen ja hänellä oli voimakkaat karjalaisen talonpojan piirteet muistuttaen näin ilmiselvää kalevalaista johtajaa. Tähän kalevalaiseen johtajaan viittasi myös hänen kansannousua varten ottamansa salanimi Ukki Väinämöinen.
Itä-Karjalan vapaustaistelu epäonnistui, ja Ukki Väinämöinen pakeni Suomeen niin kuin kaikki kansannousuun osallistuneet, jotka halusivat säilyttää henkensä. Väinämöinen eli Levonen menetti pian Suomeen tultuaan näkönsä ja eli lähes 20 vuotta sokeana. Hän kuoli pakolaisena Sotkamon Vuokatissa vuonna 1942. Lähteet
Viitteet
Luokka:Vienankarjalaiset Luokka:Vapaustaistelijat Luokka:Kapinajohtajat Luokka:Suomen heimosodat Luokka:1850-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1942 kuolleet