Suomen varhaisteollisuus tarkoittaa niitä teollisuuden muotoja, joita Suomessa esiintyi ennen 1800-lukua, ennen ensimmäistä teollista vallankumousta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön ottoa.
Historia Teollinen raudan tuotanto oli varhaisteollisuuden tärkeimpiä muotoja. Suomessa raudan tuotanto perustui kaivosrautaan, mutta myös järvi- ja suomalmiin. Erik Fleming avasi ensimmäinen rautakaivoksen Lohjan Ojamossa vuosina 1538–1540. Rautamalmi jalostettiin masuuneissa hiilen kanssa raaka- eli takkiraudaksi. Masuunit tuottivat aluksi rautaa pääasiassa sotatarviketuotantoon, kuten tykkien raaka-aineeksi.
Puunjalostusteollisuuden alkuna voidaan pitää vesisahoja, joita perustettiin Suomeen jo 1500-luvulla. Vuonna 1533 Halikon talonpojat myivät Flemingille sahamyllyn paikan Hossostenkoskelta. Mahdollisesti jo tätä ennen uskotaan Naantalin luostarin harjoittaneen sahaustoimintaa vesisahalla. Ensimmäinen kruunun vesisaha Suomessa oli vuosina 1553–1554 rakennettu Helsingin kuninkaankartanon saha. Terien rikkoitumisen vuoksi sen toiminnasta tuli kuitenkin fiasko. Sahan vuotuinen tuotanto oli 1580-luvulla noin 400 lautaa.
Kankaita kudottiin 1500–1600-luvuilla kotona ja myytiin kaupunkeihin. Turun linnalla oli vuonna 1545 toimintansa aloittanut verkakutomo Halisissa. Kuningas Kustaa Vaasa halusi korvata ulkomailta tuotun veran kotimaisella, ja verkaa alettiin valmistaa eri puolilla valtakintaa, myös Turussa. Raaka-aineena käytettiin lampaanvillaa. Ensimmäisiä teollisia tekstiiliyrityksiä perustettiin Turkuun vuonna 1738. Näitä olivat Wechterin villatehdas ja Friedrich Lütken sukka- ja nuttukutomo.
Ruukkiteollisuus alkoi 1600-luvulla. Se oli käsitti metallien perusteollisuutta ja metallituotteiden, lähinnä työkalujen, valmistamista takomalla ja valamalla manufaktuuripajoissa. Raudanvalmistus oli Ruotsin tärkeintä vientiteollisuutta, mutta metsien ehtyminen ruukkialueilla alkoi muodostua yhä suuremmaksi ongelmaksi. Puuhiiltä käyttävät rautaruukit kuluttivat huomattavasti metsävaroja. Suomessa sen sijaan metsävaroja oli vielä riittävästi, samoin sopivia koskipaikkoja vesivoimalla toimiville ruukeille. Huomattavimpia 1600-luvulla perustettuja ruukkeja olivat Teijon, Mustion, Antskogin, Billnäsin, Fagervikin ja Fiskarsin ruukit. Helsingin Töölöön perustettiin tiiliruukki 1640-luvulla.
Helsingin porvarit aloittivat 1600-luvun lopulla palkkikaupan Hollantiin. Isonvihan aikainen venäläismiehitys katkaisi lupaavasti alkaneen puunviennin, mutta Uudenkaupungin rauhan jälkeen palkkikauppa Helsingin seudulla virisi uudelleen. Helsingin kaupungin porvarit ostivat neliskulmaisiksi veistetyt hirret talonpojilta ja tilasivat hollantilaiset alukset noutamaan lasteja. Palkkikaupasta muodostui nopeasti alueen elinkeinoelämälle tärkeä tekijä. Sen lyhyt kukoistuskausi ajoittui 1720-luvulle ja 1730-luvun alkuun.
Samoihin aikoihin, 1720–1730-luvulla, sahoja perustettiin Haminan ja Helsingin seuduille. Perustaminen edellytti sahan käyttövoimaksi sopivaa koskea, riittäviä metsävaroja, uittoväylää, lyhyttä etäisyyttä rannikon laivauspaikalle, tarpeellisen työvoiman saantia ja valtiovallan suopeutta. Sahat käyttivät uudenlaista ja entistä tehokkaampaa tekniikkaa, mikä säästi raaka-ainetta ja tuotti aiempaa laadukkaampaa sahatavaraa. Sahojenkin tuotanto myytiin ulkomaille. Markkinoita oli Hollannissa, Englannissa ja Ranskassa sekä myöhemmin myös Espanjassa ja Välimeren alueella. Tunnettuja sahanomistajia olivat J. J. Tesche ja Carl Clayhills. Sahojen ympärille muodostui työläisyhdyskuntia.Kuisma 1991 s. 36, 46–47, 59.
Edellä mainittu sahanomistaja Tesche perusti Sörnäisiin tiiliruukin 1730-luvulla ennen Viaporin linnoitustöiden alkamista. Vuonna 1747 hän sai tiilitehdasyritykselleen kruunulta privilegion, joka antoi hänelle 12 vuoden ajaksi yksinoikeuden tiilenvalmistukseen Helsingin lähiympäristössä. Sörnäisten tiilitehtaassa oli teknisesti uutta se, että voimanlähteenä oli hevosten sijasta vesi. Sörnäisten tiilitehdas valmisti aluksi 200 000 tiiltä vuodessa. Sen lisäksi Viaporiin perustettiin vuonna 1752 oma tiilitehdas. Yhdessä Sörnäisten tehtaan kanssa ne valmistivat 1750-luvun alussa noin 1,2 miljoonaa tiiltä vuodessa. Myöhemmin Helsingin seudulle perustettiin lisää tiiliruukkeja: Töölöön, Herttoniemeen, Vartiokylään, Vuosaareen ja Sipooseen. 1750-luvun lopulla peninkulman säteellä Helsingin kaupungista toimi toistakymmentä tiilitehdasta.Kuisma 1991 s. 283–285.
1700-luvulla Suomessa toimi lasi- ja tupakkatehtaita. Strengbergin tehdas Pietarsaaressa aloitti toimintansa jo 1700-luvun puolivälissä käyttäen aluksi kotimaista raaka-ainetta.
Katso myös Luettelo Suomen rautaruukeista Luettelo Suomen tekstiili- ja vaatetustehtaista
Lähteet
Luokka:Suomen teollisuushistoria