Einar Henry Gerhardsen (10. toukokuuta 1897 Asker – 19. syyskuuta 1987 Oslo) oli norjalainen työväenpuolueen poliitikko. Gerhardsen oli Norjan pääministerinä kolmena ajanjaksona, vuosina 1945–1951, 1955–1963 ja 1963–1965. Hän on pitkäaikaisin pääministerinä toiminut poliitikko Norjassa ja hänet tunnetaan myös lempinimellä "maan isä". Gerhardsen oli yksi Norjan jälleenrakennuksen poliittista pääarkkitehdeista toisen maailmansodan jälkeen.
Elämä ja ura Einar Gerhardsen oli alun perin tietyöläinen ja työskenteli Oslon kunnan tielaitoksessa vuosina 1914–1921. Hänestä tuli sosialistityöväenliikkeen aktivisti 1920-luvulla. Hän oli sosiaalidemokraattisen työläisnuorisoliiton puheenjohtaja 1921–1923. Gerhardsen muutti työväenpuoluetta kommunismista demokraattiseen sosialismiin. Hän toimi puolueen sihteerinä 1923–1926, Oslon paikallisosaston sihteerinä 1926–1936 ja jälleen valtakunnallisen puolueen sihteerinä vuodesta 1936. Hän nousi puolueen varapuheenjohtajaksi 1939. Vuosina 1938–1940 Gerhardsen oli Oslon varapormestari. Saksalaismiehityksen aikana hän nousi pormestariksi, mutta saksalaiset pakottivat hänet pian eroamaan. Toisen maailmansodan aikana Gerhardsen otti osaa Norjan vastarintaliikkeeseen natsimiehitystä vastaan ja oli vangittuna keskitysleireillä Grinissä Norjassa ja Sachsenhausenissa Saksassa. Sodan jälkeen kesäkuussa 1945 Gerhardsen sai tehtäväkseen muodostaa hallitus. Gerhardsenin ensimmäinen hallitus oli koalitiohallitus, jonka 15 ministeristä kuusi edusti työväenpuoluetta. Syksyn 1945 vaaleissa työväenpuolue sai ehdottoman enemmistön suurkäräjillä ja säilytti sen vuoteen 1961 saakka.Møller, Knud: ”Gerhardsen, Einar Henry (1897)”, teoksessa
Pääministerinä
Gerhardsen oli suosittu henkilö kansan keskuudessa virassa ollessaan ja sen jälkeen. Hallituksia Gerhardsen johti tarkalla talouspolitiikalla, jossa hallitus ohjasi kauppaa, teollisuutta ja pankkitoimintaa toimimaan markkinataloudessa. Suurta köyhyyttä ja työttömyyttä oli tehokkaasti vähennetty hallituksen teollistamispolitiikalla ja hyvinvoinnin järjestämistä progressiivisella verotuksella. Ulkopolitiikassa Gerhardsen liitti Norjan läntisten valtioiden joukkoon 1940-luvun lopulla ja Norjasta tuli Naton perustajajäsen.
Gerhardsen sai arvostelua osakseen norjalaisen Noratomin As -yhtiön toiminnasta: hänen arveltiin tienneen Israelin käyttävän norjalaista raskasta vettä mahdollisesti ydinaseiden tekemiseen vuonna 1958.
1960-luvulla puolueella alkoi mennä huonommin, kun se yhdistyi heikommin menestyneen Sosialistityöväenpuolueen kanssa ja hallituksessa menivät paikat oppositiolle. Gerhardsen vetäytyi kansallisesta politiikasta vuonna 1969, mutta jatkoi vaikuttamista julkisuudessa kirjoituksin ja puhein. Hänen poliittinen vaikutuksensa on vieläkin merkittävä tekijä norjalaisessa politiikassa ja erityisesti hänen omassa puolueessaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Einar Gerhardsen Norjan suurkäräjien verkkosivuilla
Luokka:Norjan pääministerit Luokka:Norjalaisten puolueiden puheenjohtajat Luokka:Suurkäräjien puhemiehet Luokka:Norjalaisten poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajat Luokka:Oslon pormestarit Luokka:Vuonna 1897 syntyneet Luokka:Vuonna 1987 kuolleet