pienoiskuva|Mauno Mäkelä. Mauno Ilmari Mäkelä (7. maaliskuuta 1916 Helsinki – 17. lokakuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen elokuvatuottaja ja kauppaneuvos. Hän johti Fennada-Filmiä vuosina 1950–1974 ja kuului T. J. Särkän ja Risto Orkon ohella 1950-luvun merkittävimpiin suomalaisiin elokuvatuottajiin.Hupaniittu, Outi: ”Perhepiirissä – Mäkelät, Adamsit ja yhteistyöyhtiö Fennada-Filmi”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 76–79.Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 313–314.
Mäkelän tuotantoon kuului yli 60 elokuvaa, muun muassa kirjallisuussovituksia, komedioita ja kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Hän oli myös elokuva-alan järjestövaikuttaja ja Suomen Filmikamarin pitkäaikainen puheenjohtaja.
Tausta ja uran alku Mäkelän vanhemmat olivat Kinoston perustajiin kuulunut Väinö Mäkelä ja Anna, omaa sukua Lindfors. Hän oli perheen neljästä pojasta toiseksi vanhin. Myös veljet Veikko, Ilmo ja Tuukka työskentelivät suvun elokuvayrityksissä.Hupaniittu, Outi: ”Perhepiirissä – Mäkelät, Adamsit ja yhteistyöyhtiö Fennada-Filmi”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 64, 69. Mäkelä kirjoitti ylioppilaaksi Tampereella vuonna 1935 ja valmistui diplomi-insinööriksi Helsingissä vuonna 1940.
Mäkelä valittiin Kinoston johtokuntaan vuonna 1938. Vuonna 1941 hän siirtyi Helsingin Kinoston toimitusjohtajaksi vanhemman veljensä Veikon lähtiessä rintamalle. Hänestä tuli elokuvavuokraamo Väinän Filmin toimitusjohtaja vuonna 1944 ja Fenno-Filmin toimitusjohtaja vuonna 1949. Fennon talousvaikeuksien yhteydessä toteutetussa johdonvaihdoksessa hänen vastuulleen keskitettiin myös tuotantopäällikön tehtävät.
Fennada-Filmin johtajana pienoiskuva|Fennada-studio Kulosaaressa 1971
Tuotannon vakiintuminen Fenno-Filmi ja Adams Filmi perustivat vuonna 1950 yhteisen tuotantoyhtiön Fennada-Filmin, jonka toimitusjohtajaksi Mäkelä nimitettiin. Taustayritysten levitys- ja elokuvateatteritoiminta tuki yhtiön taloutta, ja sen studio avattiin Kulosaaren entiseen tennishalliin vuonna 1951. Alkuperäinen tavoite kahdesta elokuvasta vuodessa kasvoi nopeasti neljään ja edelleen kuuteen, sillä studion ylläpito ja vakituisen henkilöstön palkat edellyttivät jatkuvaa tuotantoa.Santakari, Minna & Seitajärvi, Juha: ”’Työtä, rakkautta, kiukuttelua, paljon ystäviä!’ – elokuvantekoa Kulosaaren studioilla”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 27–28.
Mäkelä vastasi tuotannon johtamisesta ja aiheiden valinnasta, mutta ei itse ohjannut elokuvia. Hän etsi filmattavaa lukemalla kirjallisuutta ja piti sopivien aiheiden ja käsikirjoittajien löytämistä keskeisenä ongelmana. Työntekijöiden muistoissa hän oli verrattain huomaamaton johtaja. Matti Kassila kuvasi häntä sitkeäksi neuvottelijaksi ja taloudenpitäjäksi, joka seurasi elokuvantekoa etäämmältä kuin itsekin ohjanneet Särkkä ja Orko.Laine, Kimmo: ”’Joka aamu nousin kello 4 lukemaan kirjoja’ – Fennada-Filmin adaptaatiot ja aiheet”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 108–109.
Komedioilla oli suuri osuus Mäkelän tuotannossa. Sotilasfarssit, kuten Kaikkien naisten monni (1952) ja Sankarialokas (1955), kuuluivat usein tuotantovuotensa edullisimpiin elokuviin. Studiota työllistettiin myös Kummituskievarin (1954) kaltaisilla välitöillä.Laine, Kimmo: ”’Myönnytyksiä paitsi laadun myös aiheen kustannuksella’ – Fennada-Filmin komediat”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 146–147.
Fennadan alkuvuosien keskeinen ohjaaja oli Roland af Hällström. Hänen kanssaan Mäkelä toteutti muun muassa elokuvat Putkinotko (1954), Ryysyrannan Jooseppi (1955), Poika eli kesäänsä (1955) ja Lain mukaan (1956). Klassikkokirjallisuuden sovituksilta odotettiin myös kaupallista menestystä: Mäkelän mukaan kiinnostus Putkinotkon ja Ryysyrannan Joosepin filmaamiseen heräsi niiden menestyneistä kesäteatteriversioista. Ryysyrannan Joosepista tuli Fennadan 1950-luvun suurin yleisömenestys.Laine, Kimmo: ”’Joka aamu nousin kello 4 lukemaan kirjoja’ – Fennada-Filmin adaptaatiot ja aiheet”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 115–117.
Af Hällströmin kuoltua vuonna 1956 Mäkelä tarjosi pääohjaajan tehtävää Matti Kassilalle. Kassila siirtyi Fennadaan elokuvakohtaisella sopimuksella ja ohjasi sille muun muassa Elokuun (1956) ja Punaisen viivan (1959). Niiden taloudellinen menestys jäi vaatimattomaksi, mutta ne saivat runsaasti tunnustusta: Elokuu palkittiin kuudella ja Punainen viiva viidellä Jussi-palkinnolla. Mäkelä sai Elokuun tuottamisesta Jussi-palkinnon vuonna 1957.
Elokuvatuotannon murros ja televisioyhteistyö Mäkelän johtama Fennada työskenteli myös uuden ohjaajasukupolven kanssa. Kassila sai hänet hyväksymään Mikko Niskasen Sissit-elokuvan (1963) ohjaajaksi, vaikka Mäkelä aluksi vastusti valintaa. Fennadalle ohjasivat myöhemmin myös Jörn Donner (Här börjar äventyret, 1965) ja Erkko Kivikoski (Kesyttömät veljekset, 1969).Laine, Kimmo: ”Matti Kassila, Fennada ja uuden elokuvan murros”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 250–252.Laine, Kimmo ym.: ”Johdanto”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 8–11. Kassilan ohjaamat kolme Palmu-elokuvaa valmistuivat vuosina 1961, 1962 ja 1969.”Fennada-Filmin pitkät elokuvat”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 346–347.
Television yleistyessä Mäkelä pyrki sovittamaan yhteen elokuvateatterien edut ja uuden esityskanavan tarjoamat tulot. Hänet valittiin vuonna 1957 perustetun Mainos-TV:n hallintoneuvostoon. Hän tarjosi Fennon ja Fennadan vanhoja elokuvia Yleisradiolle, mutta asetti televisioesityksille teatteritoimintaa suojaavia aikarajoituksia. 1960-luvulla hän neuvotteli myös Fennadan myymisestä Yleisradiolle; kauppa ei tuolloin toteutunut.Keinonen, Heidi: ”’Minä en myynyt filmejä televisiolle’ – Fennadan ja television risteymät”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 265–268.
Vuonna 1967 Fennada ja Yleisradio sopivat Edvin Laineen ohjaaman Täällä Pohjantähden alla -elokuvan (1968) yhteistuotannosta. Mäkelä edusti Fennadaa hankkeessa, jonka rahoitukseen, henkilöstöön ja tekniseen toteutukseen Yleisradio osallistui. Elokuvasta tehtiin myös televisiosarjaversio.Keinonen, Heidi: ”Täällä Pohjantähden alla Fennadan ja Yleisradion yhteistuotantona”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 294–299. Täällä Pohjantähden alla oli 1960-luvun katsotuin suomalainen elokuva. Yleisradio osallistui myös jatko-osan Akseli ja Elina (1970) rahoitukseen, ja Linna-filmatisointien menestys tuki Fennadan toiminnan jatkumista.
Elokuva-alan vaikuttaja Mäkelä johti Suomen Filmikamaria 1950-luvun lopulta 1970-luvun puoliväliin. Järjestön vuosiluettelo merkitsee Mäkelän puheenjohtajaksi vuosina 1957–1975. Kari Uusitalon Finna-elämäkerrassa puheenjohtajavuosiksi ilmoitetaan 1958–1974. Hän ajoi elokuvien verohelpotuksia ja valtion elokuvapalkintojärjestelmän perustamista. Suomen elokuvasäätiön hallitukseen hän kuului vuosina 1970–1974.
Mäkelä perusteli valtion tukea sillä, että se mahdollistaisi taiteellisesti kunnianhimoisten, yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevien tai rajatuille yleisöille suunnattujen elokuvien tekemisen pienemmällä taloudellisella riskillä. Kun valtion elokuvapalkinto perustettiin vuonna 1961, hän tavoitteli sitä Fennadalle ja kiinnitti Ritva Arvelon ohjaamaan Kultaisen vasikan. Elokuva sai palkinnon.Hupaniittu, Outi: ”’Mutta naiselle aita on vieläkin korkeampi’ – Ritva Arvelo pääsee ohjaamaan, koska muita ei ole”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 171–174, 177.
Mäkelä kuului vuosikymmenien ajan myös Intimiteatterin johtokuntaan. Teatterista muodostui Fennadalle läheinen yhteistyökumppani, ja sen näyttelijät ja ohjaajat työskentelivät yhtiön elokuvissa.Laine, Kimmo: ”Fennada ja Intimiteatteri”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 247–249. Hän sai elokuva-alan kultaisen ansiomerkin vuonna 1960 ja kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1973.
Myöhemmät vuodet Helmikuussa 1974 Ilmo Mäkelä korvasi veljensä Fennadan ja Helsingin Kinoston toimitusjohtajana. Mauno Mäkelä nimitettiin Fennadan tuotantopäälliköksi ja Kinoston hallituksen puheenjohtajaksi. Taustalla olivat suvun erimielisyydet ja hänen työkykyään heikentänyt alkoholinkäyttönsä. Hän osallistui vielä suomalais-neuvostoliittolaisen Luottamus-elokuvan (1976) tuottamiseen, mutta tuotannon loppuvaiheessa vastuun otti Ilmo Mäkelä.Santakari, Minna & Seitajärvi, Juha: ”’Työtä, rakkautta, kiukuttelua, paljon ystäviä!’ – elokuvantekoa Kulosaaren studioilla”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 42, viite 1.
Vuonna 1982 Mauno ja Tuukka Mäkelä jäivät Kinoston pääomistajiksi, kun Ilmo Mäkelän ja Veikko Mäkelän perillisten osakkeet lunastettiin yhtiölle. Samana kesänä Fennada myytiin Yleisradiolle. Vuonna 1986 veljekset myivät Kinoston osana Finnkinon muodostamiseen johtaneita yritysjärjestelyjä ja saivat vähemmistöosuuden uudesta yhtiöstä.Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”, teoksessa Laine ym. 2026, s. 317–320.
Mäkelä kuoli Helsingissä lokakuussa 1987. Hänen muistelmansa Kerrankin hyvä kotimainen: Elokuvatuottajan muistelmat ilmestyivät vuonna 1996 Kalevi Koukkusen toimittamina.
Filmografia Pitkät elokuvat Tuottajana tai tuotannonjohdossa. Vuosiluvut ovat ensi-iltavuosia.
Hallin Janne (1950) Ratavartijan kaunis Inkeri (1950) ...ja Helena soittaa (1951) Tukkijoella (1951) Ylijäämänainen (1951) Kaikkien naisten monni (1952) Noita palaa elämään (1952) Salakuljettajan laulu (1952) Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952) 2 hauskaa vekkulia (1953) Alaston malli karkuteillä (1953) Kolmiapila (1953) Kuningas kulkureitten (1953) Lumikki ja 7 jätkää (1953) Miljonäärimonni (1953) Saariston tyttö (1953) Kovanaama (1954) Kummituskievari (1954) Laivan kannella (1954) Laivaston monnit maissa (1954) Olemme kaikki syyllisiä (1954) Putkinotko (1954) Näkemiin Helena (1955) Poika eli kesäänsä (1955) Ryysyrannan Jooseppi (1955) Sankarialokas (1955) Säkkijärven polkka (1955) Villi Pohjola (1955) Anu ja Mikko (1956) Elokuu (1956) Evakko (1956) Jokin ihmisessä (1956) Lain mukaan (1956) Rintamalotta (1956) Tyttö lähtee kasarmiin (1956) Yli merten ja mannerten (1956) Kuriton sukupolvi (1957) Pää pystyyn Helena (1957) Syntipukki (1957) Taas tyttö kadoksissa! (1957) Vääpelin kauhu (1957) Asessorin naishuolet (1958) Kulkurin masurkka (1958) Paksunahka (1958) Sotapojan heilat (1958) Iskelmäketju (1959) Punainen viiva (1959) Justus järjestää kaiken (1960) Kaasua, komisario Palmu! (1961) Kultainen vasikka (1961) Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) Hopeaa rajan takaa (1963) Sissit (1963) Här börjar äventyret (1965) Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966) Täällä Pohjantähden alla (1968) Kesyttömät veljekset (1969) Vodkaa, komisario Palmu (1969) Akseli ja Elina (1970) Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971) Meiltähän tämä käy (1973) Pohjantähti (1973), aiemmista Linna-filmatisoinneista koottu yhdistelmäversio. Luottamus (1976), tuottajana tuotannon alkuvaiheessa.
Lyhytelokuvat 25 vuotta ystävyyttä (1973), tuottaja.
Näyttelijänä Iskelmäketju (1959), tuottaja. Luottamus (1976), senaattori.
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta Mäkelä, Mauno: Kerrankin hyvä kotimainen: Elokuvatuottajan muistelmat. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: WSOY, 1996.
Aiheesta muualla Mauno Mäkelä Finnan Elonet-aineistossa.
Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Suomalaiset elokuvatuottajat Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Kauppaneuvokset Luokka:Vuonna 1916 syntyneet Luokka:Vuonna 1987 kuolleet