I Armeijakunta (I AK) oli Suomen maavoimien yhtymä talvisodassa. Se muodostettiin 19. helmikuuta 1940 Karjalankannaksella sijoitetuista joukoista.
Perustaminen Muodostamisesta oli keskusteltu jo joulukuussa 1939, mutta puna-armeijan hyökkäyksen tyrehdyttyä toteutus jäi ja se sai toteutettiin vasta Mannerheim-linjan murtumisen jälkeen. Armeijakunnan esikunta muodostettiin 1. divisioonasta siirretystä osasto B:n esikunnasta. Armeijakuntaan liitettiin II armeijakunnasta 1. divisioona (1. D) ja 2. divisioona (2. D).
Palvelus Armeijakunta otti 25. helmikuuta rintamavastuun väliasemasta Muolaanjärven-Vuoksen välisellä alueella. Armeijakunnan joukot aloittivat siirtymisen taka-asemaan 27. helmikuuta ja samassa yhteydessä 2. divisioona siirrettiin III armeijakuntaan ja armeijakuntaan jäi 1. divisioona ja vahvennetun prikaatin vahvuinen osasto Ryhmä Sihvo (R.Sihvo). Taka-asemassa I AK:n rintamavastuu ulottui Leitimojärveltä Talista Vuokselle, mikä oli jaettu lohkoihin seuraavasti: Ihantalan lohko (1. D) Karisalmen lohko (1. D) Näätälän lohko (1. D) Noskuan lohko (R.Sihvo) Kaltoveden lohko (R.Sihvo) Näätälän lohko (R.Sihvo)
Puna-armeijan hyökättyä armeijakunnan joukkoja vastaan kahdella armeijakunnalla T-asema taipui Talissa ja Noskuassa. Armeijakunnan miesvahvuus oli 4 539 miestä sodan päättyessä 13. maaliskuuta. Rauhan tultua armeijakunta vetäytyi uuden rajan taakse. Päämajan antaman toimintaohjeen mukaan se oli vetäytymisen jälkeen ryhmitettävä puolustukseen KIvijärven–Saimaan välille.
Lähteet Lasse Laaksonen:Todellisuus ja harhat
Viitteet
Luokka:Talvisodan suomalaiset armeijakunnat