Kauniainen () on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on asukasluvultaan selvästi pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja pinta-alaltaan Suomen pienin kunta.http://web.archive.org/web/20090325031657/http://www.maanmittauslaitos.fi/Pintaalat_kunnittain_1.1.2009.pdf Kauniainen on osa Helsingin kaupunkialuetta.European Comission, Eurostat - Helsinki (Urban Audit Kernel)
Kauniainen syntyi huvilakaupungiksi ja se sijaitsee kokonaan Espoon kaupungin sisällä. Kauniainen on perinteisesti tunnettu myös Suomen alhaisimmasta kunnallisveroprosentista. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä kaupunkina. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue.
Kauniaisten asukkaista % on suomenkielisiä ja % ruotsinkielisiä. Kauniaisten kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet kaudella 2025–2029 ovat RKP (16 paikkaa) ja kokoomus (12 paikkaa). Vihreillä on kolme paikkaa, SDP:llä kaksi paikkaa sekä perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla kummallakin yksi paikka. Vuonna 2021 Kauniaisissa 15 vuotta täyttäneistä asukkaista 82 % oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä oli eniten koko Suomessa.
Nimi
Kauniaisten alkuperäinen ruotsinkielinen nimi, Grankulla, on yhdistetty sanoista gran (kuusi) ja kulle (kukkula, kumpu) ja on ollut tässä muodossa käytössä 1900-luvun alusta. Ennen sitä paikka tunnettiin murteellisessa muodossa Gränkull, joka esiintyy moderneilla kartoilla Kauniaisten vesitornin mäen nimenä. Suomenkielinen nimi Kauniainen on peräisin Kauniais-nimisestä tilasta, joka puolestaan on saanut nimensä Tampereen lähellä sijaitsevan tilan mukaan.Finlandssvenska bebyggelsenamn – Grankulla Suomenkielinen nimi otettiin käyttöön 1930-luvulla ja siitä tuli kauppalan virallinen suomenkielinen nimi vuonna 1949.
Historia pienoiskuva|vasen|Villa Vallmogårdissa toimii kulttuurikeskus.
Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten nykyisestä Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Gummerus, Jyväskylä
1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin kielen espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä ajankohta Kauniaisten historiassa osuu vuoteen 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.
Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi sitä eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympäristössä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilansa. Ensimmäisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha, jonka ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty lainkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.
Espoon maalaiskunta ei ollut järin kiinnostunut omalle alueelleen ilmestyneestä uudesta yhdyskunnasta, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Se muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.
Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin siellä asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin säilyttää idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassismin tai myöhäisen 1920-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksyttyä vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella olevissa kylissä kasvu oli samaan aikaan 30 %, jolloin muun muassa Viherlaakson taajama syntyi.
Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja taloudellisesti huonompiin aikoihin. pienoiskuva|Kartta Kauniaisten alkuperäisestä vuoden 1920 alueesta ja kauppalaan vuonna 1957 liitetyistä Kasavuoren ja Myllykylän alueista. Kauniaisten olemassaolo oli uhattuna kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla kuntaan yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistelun Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukaslukua kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla, ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilamiljöön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.
Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksen. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Kauniaisissa oli 9 624 asukasta, joista 9 484 asui taajamassa, haja-asutusalueilla ei ollut lainkaan asukkaita ja 140:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kauniaisten taajama-aste on 100,0 %. Kauniaisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan. Kauniaisten taajama-alueet eivät muodosta omaa taajamaansa, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Kauniaisten lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle, ja josta tämän kaupungin alueella asui vuoden 2017 lopussa 9 484 asukasta. Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 268 296 asukasta ja sen pinta-ala on 680,12 neliökilometriä.
Kaupunginosat pienoiskuva|Bredantie poikkeuksellisen kylmänä marraskuun päivänä 2004.
Kauniainen on jaettu 8 kaupunginosaan, jotka on numeroitu 1–8. Nämä kaupunginosat kattavat koko Kauniaisen. Ainoa alue, joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä osa-alueita Kauniaisissa ei ole.
Uudistuva keskusta Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi silloisen ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan moderni ostoskeskus on sittemmin koettu rumaksi ja epäkäytännölliseksi.
Vuonna 2000 keskustaan valmistui Kai Wartiaisen suunnittelema kauppakeskus Grani. Uuden ostoskeskuksen ulkoasu kirkkaine väreineen on kuitenkin herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä.
Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uusi keskustasuunnitelma on toteutunut lukuun ottamatta yhtä keskusta-alueen keskeistä korttelia, jolta osin hanke on ollut pysähdyksissä jo vuosia. Kaupunki onkin aloittanut rakennusliike NCC:n omistaman tontin lunastusmenettelyn.
Kauniaisten 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2007 kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma ”Foni”-niminen veistos.Kaupungin julkiset veistokset
Vaikka Kauniainen on vauras kaupunki, yleisiin alueisiin on ruvettu panostamaan vasta 2000-luvulla. Edelleen on havaittavissa esimerkiksi graffiteja ja huonokuntoisia päällysteitä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut muun muassa tienrakennushankkeiden myötä. Infrastruktuuria on parannettu etenkin kaupungin keskustan alueella ja ympäristössä, esimerkiksi keskuskatu Tunnelitien vuonna 2010 toteutetun uudistuksen myötä.
Väestö Väestörakenne Kauniainen on asukasluvultaan Suomen 94. suurin kunta. Kauniaisten asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 10 277 asukasta, mikä on 0,6 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Kauniaisten väkiluku on ollut nouseva 2000-luvun puolivälistä lähtien. Kauniaisten väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 66,7 prosenttia, mikä on noin 14,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Kauniaisten väestöstä on 14,5 prosenttia. Työikäisiä Kauniaisissa on 58,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 27,5 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Kauniaisissa oli vuonna 2021 yhteensä 993 eli 9,6 prosenttia kaupungin asukkaista.
Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Asuminen
Kauniaisten suosituin asumismuoto on kerrostalo, jossa asuu valtaosa kunnan asuntokunnista (54,2 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu noin 29,9 prosenttia asuntokunnista. Rivitaloissa asuu noin 15,9 prosenttia asuntokunnista.
Yksinasuvien osuus Kauniaisten asuntokunnista on 34,7 prosenttia eli noin 1 500 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 33,0 prosenttia eli noin 1 450 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 12,4 prosenttia eli noin 550, 4–6 asukkaan asuntokuntia 19,4 prosenttia eli noin 860 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,5 prosenttia eli noin 20.
Hallinto ja politiikka pienoiskuva|Kauniaisten kaupungintalo.
Päätöksenteko Kauniaisten kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2016 lähtien Christoffer Masar. Ylintä päätösvaltaa Kauniaisten kaupungissa käyttää 35-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Tapani Ala-Reinikka (kok.), 1. varapuheenjohtajana Stefan Stenberg (rkp.) ja 2. varapuheenjohtajana Taisto Miettinen (ps.).