Akselivallat

Akselivallat oli toinen toisen maailmansodan pääosapuolista. Se taisteli liittoutuneita vastaan. Sen merkittävimmät osat olivat natsi-Saksa, fasistinen Italia ja Japanin keisarikunta.

Vaiheet Rooman–Berliinin akseli, Antikomintern-sopimus ja terässopimus Saksan ja Italian autoritääriset johtajat Adolf Hitler ja Benito Mussolini tekivät yhteistyötä ensimmäisen kerran Espanjan sisällissodassa, jossa ne tukivat sotilaallisesti Francisco Francon johtamia falangisteja. Akselivallat-termi syntyi 25. lokakuuta 1936 allekirjoitetusta Rooman–Berliinin akseliksihttps://www.britannica.com/topic/Rome-Berlin-Axis kutsutusta liitosta Saksan ja Italian välillä. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Mussolini 1. marraskuuta 1936 pitämässään puheessa.Torbacke 2002, s. 176. Japani liittyi akselivaltoihin Antikomintern-sopimuksella kuukautta myöhemmin. 22. toukokuuta 1939 Berliinin–Rooman akseli muutettiin liittosopimukseksi, jota kutsuttiin terässopimukseksi.Torbacke 2002, s. 216.

Toisen maailmansodan alku Noin viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä Saksan solmi Neuvostoliiton kanssa Molotov–Ribbentrop-sopimukseksi kutsutun hyökkäämättömyyssopimuksen 23. elokuuta 1939. Koska sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen, Japani vetäytyi vastalauseena. Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja sisälsi jaon, jossa Itä-Eurooppa jäi Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin.Zetterberg 2002, s. 870.

Toinen maailmansota alkoi Saksa hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja Neuvostoliitto miehitti Puolan itäosat 17. syyskuuta alkaen sovittuaan Halhin-Golin taistelujen tulitauon Japanin kanssa. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939.Beevor 2012, s. 43 Neuvostoliitolle sotaa ei julistettu.

Saksan ja Suomen lähentyminen Molotov–Ribbentrop-sopimus velvoitti Saksan pysymään Suomen suhteen puolueettomana, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen talvisodassa. Vaikka Suomi pyysi apua, Saksa kieltäytyi tuesta ja kehotti Suomea antautumaan.Beevor 2012, s. 60 Talvisodan jälkeen Hitlerin asenne Suomea kohtaan muuttui: hän luonnehti suomalaisia ”sankarilliseksi kansaksi”, joka puolusti itsenäisyyttään sitkeästi. Lisäksi neuvostojoukkojen heikko menestys talvisodassa sai Saksan aliarvoimaan puna-armeijan kyvyt. Suomi ja Saksa lähentyivät vuosina 1940–1941 ja alkoivat tehdä sotilasyhteistyötä: maat solmivat esimerkiksi kauttakulkusopimuksen, ja toimillaan Hitler viesti Neuvostoliitolle takaavansa jatkossa Suomen koskemattomuuden. Neuvostoliittoa vastaan suunnittelemastaan hyökkäyksestä saksalaiset kertoivat Suomen sodanjohdolle tammikuussa 1941.

1940–1941 pienoiskuva|Kolmen vallan sopimus: Saksan, Japanin ja Italian liput esillä Japanin suurlähetystössä Berliinissä syyskuussa 1940. pienoiskuva|Japanilaisten suosionosoituksia kolmen vallan sopimukselle Tokiossa joulukuussa 1940. Terässopimus laajennettiin kolmen vallan sopimukseksi 27. syyskuuta 1940 Berliinissä. Hitler oli tätä ennen vastustanut virallista liittoutumista Japanin kanssa, mutta hän muutti mieltänsä epäonnistuttuaan Britannian kukistamisessa ja pelätessään Yhdysvaltojen liittyvän sotaan.Kershaw 2010, s. 567–569 Kolmen vallan sopimukseen liittyivät myöhemmin myös Unkari (20. marraskuuta 1940), Romania (23. marraskuuta 1940) ja Bulgaria (1. maaliskuuta 1941).Zetterberg 2002, s. 875. Lokakuussa 1940 myös Espanja kävi tunnusteluja akselivaltoihin liittymisestä, mutta Hitler piti Francisco Francon esittämiä alue- ja materiaalivaatimuksia kohtuuttomina. Vielä helmikuussa 1941 Hitler, joka havitteli Gibraltarin valtaamista briteiltä, kehotti kirjeitse Francoa liittymään akselivaltoihin. Francon ehdot, kuten vaatimus viljatoimitusten lisäämisestä, olivat kuitenkin edelleen mahdottomia hyväksyä.

Jugoslavian valtionhoitaja ruhtinas Paul allekirjoitti kolmen vallan sopimuksen 25. maaliskuuta 1941 Wienissä, mutta maassa tapahtui vallankaappaus kaksi päivää myöhemmin Ison-Britannian tuella. Tämän seurauksena Jugoslavia ja Kreikka joutuivat miehitetyiksi kesällä 1941. Tämän jälkeen äärioikeistolainen Ustaša julisti Itsenäisen Kroatian valtion osassa miehitettyä Jugoslaviaa, johtajanaan Ante Pavelić.

Molotov–Ribbentrop-sopimus raukesi ja Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Antikomintern-sopimukseen liittyivät lopulta Saksa, Japani, Italia, Unkari, Espanja, Mantšukuo, Bulgaria, Kroatia, Tanska, Suomi, Romania, Slovakia ja Nanjingin hallitus Kiinassa.

Sota Tyynellämerellä Japani aloitti Tyynenmeren sodan tekemällä yllätyshyökkäyksen yhdysvaltalaiseen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Yhdysvallat julisti Japanille sodan seuraavana päivänä. Alkuperäinen kolmen vallan sopimus ei velvoittanut Saksaa ja Italiaa tukemaan liittolaistaan, koska ne eivät tienneet iskusta etukäteen ja Japani itse oli ollut hyökkäävä osapuoli. Vain muutamaa päivää ennen yllätyshyökkäystä, 4. joulukuuta, sopimusta kuitenkin sovittiin täydennettävän niin, että sodan syttyessä Yhdysvaltoja vastaan konflikti koskisi sopimuksen kaikkia kolmea osapuolta. Sopimusta ei ehditty allekirjoittaa ennen Japanin yllätyshyökkäystä, mutta se viimeisteltiin 11. joulukuuta. Siinä sovittiin, ettei Yhdysvaltojen kanssa solmittaisi aselepoa tai rauhaa ilman toisen sopimuspuolen suostumusta.Kershaw 2010, s. 637–639 Sekä Hitler että Mussolini kuitenkin julistivat Yhdysvalloille sodan vain muutamaa päivää myöhemmin 11. joulukuuta 1941. Liittolaisuus ei kuitenkaan johtanut asetoimitusten kaltaisiin konkreettisiin toimiin tai juuri muuhunkaan yhteistyöhön Japanin kanssa. Saksan ja Japanin on luonnehdittu käyneen kahta täysin erillistä sotaa.

1943–1945: Akselivaltojen tappio Italian sosiaalinen tasavalta perustettiin vuonna 1943 Italian antauduttua liittoutuneille. Saksalaiset kommandot vapauttivat vangitun Benito Mussolinin, joka nousi saksalaisten tuella valtaan Pohjois-Italiassa pääkaupunkinaan Salò. Tasavalta romahti ja lopulta lakkasi olemasta huhtikuussa 1945 saksalaisten perääntyessä Pohjois-Italiasta. Samalla Mussolini teloitettiin.

Toinen maailmansota niin Euroopassa kuin Tyynellämerellä päättyi vuoden 1945 aikana ensin Saksan antauduttua toukokuussa ja Japanin antauduttua elokuussa.

Merkittäviä komentajia Saksa Saksan valtakunnankansleri ja Führer Adolf Hitler Kriegsmarinen komentaja Karl Dönitz Luftwaffen komentaja Hermann Göring Heerin komentaja Walther von Brauchitsch

Italia Italian pääministeri ja Duce Benito Mussolini marsalkka Pietro Badoglio marsalkka Ugo Cavallero

Japani Japanin keisari Hirohito Japanin pääministeri Hideki Tōjō keisarillisen Japanin laivaston amiraali Isoroku Yamamoto

Muita valtionhoitaja Miklós Horthy Romanian pääministeri ja Conducător Ion Antonescu Slovakian presidentti Jozef Tiso Bulgarian kuningas Boris III Suomen presidentti Risto Ryti Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim

Katso myös Saksa toisessa maailmansodassa

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Luokka:Toisen maailmansodan politiikka Luokka:Sotilasliitot

Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit