pienoiskuva|Kellertävän vihreä muoto Tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens, syn. Helleborine atropurpurea) on Euroopassa laajalle levinnyt kämmekkälaji. Suomessa lajia tavataan hyvin harvinaisena ja se on luonnonsuojelulailla rauhoitettu.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 1.9.2009.
Ulkonäkö ja koko Tummaneidonvaippa kasvaa usein usean verson tuppaissa, jotka muodostuvat maavarren jakautuessa. Soikeat tai suikeat lehdet ovat lähes vuorottain, 4–7 cm pitkiä, yleensä tumman punavihreitä, harvemmin vaaleamman vihreitä. Kukkavarren korkeus on noin 20–50 cm, ja se on voimakkaan karvainen. Kukinnon terttu on 10–25 cm pitkä, ja kukkia voi toispuolisessa kukinnossa olla jopa kolmekymmentä. Tumman purppuranpunaiset tai punaruskeat kukat ovat alle 1 cm läpimitaltaan, siis pienempiä kuin lehtoneidonvaipalla (E. helleborine). Kukat ovat kannuksettomia ja niiden sikiäin on tiheäkarvainen. Kukat tuoksuvat vaniljalta. Tummaneidonvaippa kukkii heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 496.
Muiden kämmeköiden tapaan tummaneidonvaippa elää yhteistoiminnassa sienijuuren kanssa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ole siitä kovin riippuvainen.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, 33. Tummaneidonvaippa tuottaa runsaasti siemeniä, jotka leviävät ilmavirtausten mukana hyvinkin kauas.Ulvinen 1997, s. 145. Laji voi risteytyä joidenkin muiden saman suvun neidonvaippojen kanssa, kuten esimerkiksi suoneidonvaipan (E. palustris) kanssa.
Kukan huulen kupissa on mettä, ja laji onkin hyönteispölytteinen. Pölyttäjinä toimivat erityisesti pikkuampiaiset, joihin lajin kukka on erikoistunut.
Levinneisyys Tummaneidonvaippaa tavataan lähes koko Euroopassa, mutta levinneisyysalue on varsin laikuttainen. Lisäksi sitä tavataan myös jonkin verran Aasian puolelta. Suomen lähialueilla laji on paikoitellen melko tavallinen Norjassa, Ruotsissa ja Virossa. Suomessa tummaneidonvaippaa esiintyy lähinnä Itä-Suomessa. Voimakkaimmat esiintymät ovat Kuusamossa ja Sallassa Oulangan kansallispuistossa. Savossa ja Pohjois-Karjalassa sitä kasvaa muun muassa Juankoskella ja Juualla. Lajista on löydetty uusia kasvupaikkoja 1990- ja 2000-luvuilla myös Lappeenrannasta, Hangosta ja Lohjalta.
Elinympäristö Tummaneidonvaippaa esiintyy erityisesti kallioisessa maastossa rinteillä ja soraikoilla, aina kalkkialueilla. Joskus sitä tavataan myös tienpenkoilla. Kasvi vaatii kasvaakseen paljon valoa. Lajin kasvupaikkoja uhkaavat Suomessa kaivostoiminta sekä retkeilyn aiheuttama kuluminen. Myös keräily on uhkana kauniskukkaiselle kasville.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Tummaneidonvaippa. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 145.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Tummaneidonvaipan levinneisyys Suomessa Pohjolan kasvien pauloissa: Epipactis atrorubens - tummaneidonvaippa Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens)
Luokka:58.4 Putkilokasvit Luokka:Neidonvaipat Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit