Ketunlieko eli havuketunlieko (Huperzia selago) on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Ulkonäkö ja koko thumb|left| thumb|Huperzia selago
Ketunlieon versosto on pysty. Pieninä kimppuina olevat tiheälehtiset varret kasvavat 5–20 cm korkeiksi. Pienet alle senttimetrin pituiset neulasmaiset, litteät ja talvehtivat lehdet ovat varressa lähes kierteisesti. Neulasmaiset itiölehdet ovat vuosiverson yläosassa, ja ne muistuttavat suuresti itiöpesäkkeettömiä lehtiä. Huomaamattomat kellertävät itiöpesäkkeet piilevät itiölehtien hangassa. Ketunlieon itiöt kypsyvät Suomessa kesä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen, mukulamainen ja lehtivihreätön.Retkailykasvio 1998, s. 35.Kotimaan luonto-opas 1994, s. 15.
Suomessa ketunlieosta tavataan kahta alalajia: metsäketunlieko (ssp. selago) ja pohjanketunlieko (ssp. appressa). Metsäketunlieko on itusilmuton tai vain niukasti itusilmuinen, lehdet ovat tummanvihreitä ja sivulle tai yläviistoon harittavia. Pohjanketunlieolla on aina itusilmuja ja sen lendet ovat väriltään vaaleamman vihreitä ja ne ovat tiiviisti varren myötäisiä. Alalajien välimuodot ovat yleisiä.Oulun kasvit 2005, s. 148.
Lähilajeista ketunlieon voi sekoittaa hieman samanlaiseen riidenliekoon (Spinulum annotinum).Den virtuella floran: Lopplummer Viitattu 28.8.2011.
Levinneisyys Ketunliekoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa lajin päälevinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan, ja edelleen Pohjois-Balkanilta Venäjälle ja Pohjoismaihin. Lajia tavataan myös laajalla alueella Siperiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjois- ja itäosissa. Suomessa ketunliekoa tavataan koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Lapissa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Havuketunlieon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011. Alalajeista metsäketunlieko on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjanketunlieko Pohjois-Suomessa.
Elinympäristö Ketunliekoa tavataan kosteissa ja yleensä rehevissä metsissä, kuten tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä sekä kangas- ja lehtokorvissa. Sitä kasvaa myös lettosoilla, tihkupinnoilla, suo-ojien reunamilla, puronvarsilla, rannoilla, kosteissa kallionkoloissa ja -seinämillä.
Käyttö Ketunlieon keitinvettä on aikaisemmin käytetty syöpäläisten karkottamiseen kotieläimistä. Myrkyllistä kasvia on käytetty aikaisemmin myös voimakkaasti ulostuttavana ja oksennuttavana rohtona.Henriette's Herbal Homepage Viitattu 28.8.2011.
Lähteet
Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2018: Havuketunlieon levinneisyys Suomessa Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Ketunlieko (Huperzia selago) Den virtuella floran: Ketunlieko (Huperzia selago)
Luokka:Liekokasvit Luokka:Myrkylliset kasvit Luokka:Aiemmin tunnistetut kasvilajit