Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä harjoitettiin liikkeen alkuaikoina moniavioisuutta eli polygamiaa. Tämä perustui liikkeen perustajan, profeetta Joseph Smithin saamaan ilmoitukseen, joka on kirjoitettu muistiin 12. heinäkuuta 1842. Liikkeen pääosan siirryttyä Smithin kuoleman jälkeen Ison Suolajärven laaksoon, nykyisin Utahin alueelle, moniavioisuus pantiin julkisesti toimeen vuonna 1852. Moniavioisuuden vuoksi USA:n liittovaltio ja osavaltiot säätivät mormonikirkon toimintaa rajoittavia lakeja. Monia moniavioisissa liitoissa eläviä mormonikirkon jäseniä tuomittiin oikeudessa. Vaikeuksien vuoksi moniavioisuus peruutettiin virallisesti Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon neljännen presidentin Wilford Woodruffin vuonna 1890 antamalla virallisella julistuskirjalla eli Manifestilla, jonka kirkon yleiskonferenssi hyväksyi samana vuonna sitovaksi. Käytännössä moniavioisia liittoja solmittiin vielä tämän jälkeenkin, vielä 1900-luvun alussakin.
Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa toimii kuitenkin edelleen pieniä, n.k. fundamentalistimormonien ryhmittymiä, jotka harjoittavat moniavioisuutta. MAP-kirkko erottaa nykyään moniavioisuutta harjoittavat jäsenensä kirkosta. USA:n lait kieltävät moniavioisuuden, mutta viranomaiset eivät enää nykyään puutu moniavioisten perheiden elämään, ellei niissä ole alaikäisen hyväksikäyttönä pidettäviä suhteita.
MAP-kirkossa moniavioisuutta kutsutaan nimellä plural marriage eli moninkertainen avioliitto. Siitä käytetään myös nimitystä celestial marriage eli selestinen (tai taivaallinen) avioliitto, Patriarchal Order of Marriage eli avioliiton patriarkaalinen järjestys tai the new and eternal covenant eli uusi ja ikuinen liitto. Englanninkielisen mallin mukaan MAP-kirkon uusimmat julkaisut ovat viitanneet tähän avioliiton muotoon sanalla "pluraaliavioliitto".
MAP-kirkossa harjoitettu moniavioisuus oli yleensä luonteeltaan polygyniaa, jossa yksi mies ottaa itselleen useita vaimoja. Tunnetaan myös joitakin tapauksia polyandriaa, joissa yksi vaimo vihittiin avioliittoon useamman miehen kanssa. Moniavioisten liittojen tarkoituksena oli perustaa perhe, joten avioliitot pantiin yleensä täytäntöön seksuaalisesti. Tiedetään kuitenkin myös tapauksia, joissa moniavioisia liittoja ei pantu täytäntöön. Tällöin kyse oli yleensä vanhoista naisista, jotka solmivat avioliiton kirkon korkeiden johtajien kanssa. Liittojen tarkoituksena oli välittää naisille ne korkeimmat siunaukset, jotka MAP-kirkon mukaan voi saada vain avioliitossa, sekä samalla pitää huolta ikääntyvien naisten ajallisista tarpeista. Ryhmäseksi ei kuulunut MAP-kirkossa harjoitettuun moniavioisuuteen.
On epäselvää, kuinka suuri osa MAP-kirkon jäsenistä harjoitti moniavioisuutta. Kirkon edustajat korostavat virallisesti, että moniavioisten liittojen solmiminen oli tarkkaan säädeltyä. Vain temppeliin kelvolliset jäsenet saivat luvan solmia moniavioisia liittoja, ja heidänkin kohdallaan vaadittiin Kirkon johtajian lupa. Kirkon viralliset lähteet ilmoittavat moniavioisten jäsenten määräksi noin 4–6 prosenttia kaikista kirkon jäsenistä. Epävirallisesti on esitetty huomattavasti korkeampiakin lukuja.
Opin alkulähteet
MAP-kirkon harjoittama moniavioisuus perustuu kirkon pyhänä pitämässä kirjoituksessa Oppi ja liitot julkaistuun ilmoitukseen (ilmoitus 132), jonka Jumala kirkon perustajan Joseph Smithin mukaan antoi hänelle. Ilmoitus koskee useita avioliittoa koskevia asioita, ja moniavioisuus on vain osa ilmoitusta. Nykyinen, moniavioisuuteen kehottava ilmoitus lisättiin Oppiin ja liittoihin vasta 1850-luvulla, kun käytäntö oli pantu toimeen julkisesti. Tätä vanhemmissa versioissa oli avioliittoa koskevana opetuksena Oliver Cowderyn kirjoittama artikkeli, jossa moniavioisuutta pidettiin syntinä. Joseph Smithin tiedetään vastustaneen tämän artikkelin sisältöä ja sen julkaisemista, mutta siitä huolimatta se hyväksyttiin liitettäväksi Oppi ja liitot -kirjaan; vuoden 1835 Opissa ja liitoissa tämä on ilmoitus numero 101. Tämä osoittaa, että kirkko alkuvuosinaan piti moniavioisuutta Jumalan tahdon vastaisena ja tätä näkemystä kirkkoa sitovana. Kristuksen yhteisön eli aikaisemman Reorganisoidun myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon käyttämässä versiossa Opista ja liitoista on edelleenkin tämä varhaisempi versio.
Ilmoituksen päällekirjoituksen mukaan se on "kirjoitettu muistiin" 12. heinäkuuta 1843. Tämä muotoilu viittaa siihen, että ilmoitus on annettu jo ennen sen muistiin kirjoittamista. Tämän kanssa pitää yhtä se, että Smithillä väitettiin olleen muita vaimoja jo kauan ennen vuotta 1843. Nykyinen Oppi ja liitot arvelee ilmoituksen esipuheessa, että Smith tunsi ilmoituksen sisällön vuonna 1831. Jälkikäteen on arvioitu, että ensimmäiset moniavioiset liitot solmittiin jo vuonna 1833. Virallisen selityksen mukaan Smith sai moniavioisuuden sallivan ilmoituksen kysyttyään Jumalalta rukouksessa, miksi Vanhan testamentin pyhät kuten Aabraham, Jaakob ja Salomo saivat ottaa useita vaimoja - Smith oli alkanut miettiä kysymystä tutkiessaan Vanhaa testamenttia. Ilmoituksessa Jumala vastasi, että he saivat useita vaimoja Jumalan sallimana - paitsi Daavidin vaimon Batseban tapauksessa, jonka ilmoitus toteaa nimenomaan synniksi. Samalla ilmoitus kehotti Smithiä tekemään "Aabrahamin tekoja".
Smithin kertoi eräille muille kirkon varhaisista johtajista ilmoituksesta ja näytti sen heille kirjoitettuaan sen muistiin. Smith myös salli heidän solmia sen perusteella moniavioisia liittoja. Suurinta osaa tämä ilmoitus lienee ensin järkyttänyt. Tunnettu on MAP-kirkon toisen profeetan Brigham Youngin lause, jonka mukaan hän halusi kuolla saatuaan kuulla ilmoituksesta. Useat johtajista hyväksyivät ilmoituksen vasta pitkällisen rukouskamppailun ja vaikean sisäisen taistelun jälkeen. Jotkut taas hylkäsivät liikkeen tämän opin takia ja yrittivät tehdä asiasta julkisen. MAP-kirkko torjui väitteet moniavioisista liitoista johdonmukaisesti aina opin julkistamiseen asti vuonna 1852 väittäen asiaa koskevia huhuja vastustajien panetteluksi ja vainoksi.
Vuonna 1842 Joseph Smith, joka omisti paikallisen kustantamon Nauvoossa, Illinoisissa, julkaisi kirjapainossaan kirjasen "The Peace Maker" ("Rauhantekijä"). Kirjoittaja Udney Hay Jacob esitti kirjasessaan raamatullisia esimerkkejä, jotka antoivat moniavioisuudesta hyväksytyn kuvan. Kirjoitus herätti tyrmistystä ja julkista vastarintaa, ja Smith otti pian etäisyyttä siitä eräässä sanomalehtiartikkelissaan. Yleisesti arvellaan, että Smithin tarkoituksena oli herätellä keskustelua moniavioisuudesta ja luoda sille hyväksyntää kirkossaan.
Syitä, jotka johtivat Smithin hyväksymään moniavioisuuden, ei ole tutkimuksessa voitu täydentävästi selvittää.
Smithin vaimot Ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka monen naisen kanssa kirkon profeetta Joseph Smith itse oli avioliitossa, mutta nykyään heitä arvellaan olleen ainakin 33. Suurin osa avioliitoista solmittiin Smithin viimeisten elinvuosien aikana. Vaikka Smithin muistiinmerkitsemä ilmoitus edellytti, että mies saa ottaa itselleen muita vaimoja vain hänen ensimmäisen vaimonsa suostumuksella, on selvää, ettei Joseph Smithin vaimo Emma Hale Smith niitä hyväksynyt. Smith pyrkikin aivan ilmeisesti pitämään solmimansa liitot salassa vaimoltaan.
Ainakin kahdeksan Smithin vaimoista oli jo naimisissa toisen miehen kanssa Smithin naidessa heidät. Heidän aikaisemmat avioliittonsa myös pysyivät voimassa, ja he jäivät asumaan ensimmäisen miehensä luo. Nämä avioliitot ovat harvinainen esimerkki myöhempien pyhien harjoittamasta polyandriasta eli siitä, että yhdellä vaimolla saattoi olla useampi aviomies. Yleensä vain miehille sallittiin useampi puoliso.
Tutkimuksessa ei vallitse täyttä yksimielisyyttä siitä, paniko Smith solmimansa moniavioiset liitot täytäntöön eli harjoittiko hän sukupuoliyhteyttä vaimojensa kanssa. Erityisesti Smithiin myötämielisesti suhtautuvat ovat esittäneet, että hän ymmärsi solmimansa avioliitot vain hengellisesti, ei seksuaalisesti. Heidän mukaansa Smithin tarkoituksena olisi ollut luoda mahdollisimman laaja hengellinen perhe, joka olisi jatkanut elämäänsä tulevassa maailmassa iankaikkisesti (Smith vihittiin moniavioisiin liittoihin yleensä "täksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi"). On myös esitetty, ettei Smith täysin ymmärtänyt sitä moniavioisuuden lakia, jota hän toteutti, niin että hän ei pannut solmimiaan liittoja täytäntöön. Tämän puolesta saattaisi puhua se, ettei Smithillä tiedetä olleen lapsia muiden kuin ensimmäisen vaimonsa Emman kanssa. Toisaalta ainakin osa Smithin vaimoista antoi ymmärtää, että heidän liittonsa Smithin kanssa oli "aito" eikä vain hengellinen.
Moniavioisuuden julkinen toimeenpaneminen Joseph Smithin lisäksi myös useat muut MAP-kirkon johtajat solmivat jo hänen elinaikanaan moniavioisia liittoja. Huhu näistä levisi Nauvoon kaupungissa ja mormonien asuttamalla alueella ja pian myös ulkopuolisten keskuuteen. Smith selitti nämä huhut kuitenkin valheiksi ja ulkopuolisten panetteluksi. Moniavioisia liittoja solmittiin vain salassa, eivätkä tällaisissa liitoissa elävät asuneet yhdessä.
Smithin saatua surmansa 27. kesäkuuta 1844 suurin osa hänen seuraajistaan pysyi uskollisena kahdentoista apostolin neuvostolle, joka otti kirkon johdon käsiinsä kollektiivisesti. Vuonna 1847 apostoleista virkaiältään vanhin, Brigham Young, valittiin Smithin seuraajaksi Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentiksi. Hän johti valtaosan johdossaan olevista pyhistä länteen, preerioiden ja Kalliovuorten yli Suuren suolajärven laaksoon. Ensimmäiset pyhät saapuivat sinne 1847 ja aloittivat siirtokuntien rakentamisen.
Vaikka myöhempien aikojen pyhät saivatkin nyt elää keskenään muodostamassaan Utahin territoriossa, ei moniavioisuutta pantu heti julkisesti toimeen. Kirkon johtajat solmivat edelleenkin moniavioisia liittoja salassa. Kirkon lähetyssaarnaajat selittivät ulkopuolisille huhujen kirkon harjoittamasta moniavioisuudesta olevan vastustajien valheita.
28. ja 29. elokuuta 1852 pidetyssä ylimääräisessä konferenssissa moniavioisuus kuitenkin julkistettiin. Smithin aikoinaan saama ilmoitus luettiin ja kuuluisa apostoli Orson Pratt piti esitelmiä, joissa hän selitti moniavioisuuden raamatullista ja teologista perustaa. Konferenssi päätti, että moniavioiset liitot solmittaisiin tästedes julkisesti. Tämä mahdollisti myös moniavioisten perheiden elämisen julkisesti yhdessä ja saman katon alla. Moniavioisuudesta kertova ilmoitus liitettiin osaksi Oppi ja liitot -teosta vuonna 1876 (luku 132), jolloin se korvasi kirjassa aikaisemmin olleen, yksiavioisuutta korostaneen luvun.
Oikeus solmia moniavioisia liittoja oli kuitenkin tarkkaan rajattu. Sellaisen sai solmia vain temppelissä, mikä edellytti molemmilta puolisoilta temppelikelpoisuutta eli esikuvallista elämää kirkon jäsenenä. Tällaisia liittoja sai solmia vain kirkon johtajien luvalla ja ensimmäisen vaimon (tai vaimojen, jos heitä jo oli useita) suostumuksella. Suurimmalla osalla moniavioisissa liitoissa eläneistä oli kaksi tai kolme vaimoa; suuremmat perheet olivat harvinaisia, niitä oli lähinnä kirkon korkeimmalla johdolla. Historiallisiin aineistoihin perustuen arvellaan, että keskimäärin 20-45 % utahilaisista eli moniavioisissa perheissä. Moniavioisuuden periaatetta korostettiin erityisesti 1850-luvun mormonireformaation yhteydessä.