Korpi-imarre (Phegopteris connectilis, syn. P. polypodioides, Thelypteris phegopteris, Lastrea phegopteris, Dryopteris phegopteris) on pienehkö saniainen, joka muodostaa kosteisiin paikkoihin yhtenäisiä kasvustoja. Lajia tavataan laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Korpi-imarre on yleinen myös Suomessa.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Korpi-imarre C.A.M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926). thumb|vasen|Korpi-imarre.
Korpi-imarteen maavarsi on vaakasuora, pitkä ja nysty- tai karvasuomuinen. Lehdet kasvavat yksittäin. Lehden ruoti on 10–50 cm pitkä, eli 1–2 kertaa lehden lavan pituinen. Lehden kolmiomaisen puikea lapa on viisto tai melkein vaakasuora, tyvestä parilehdykkäinen mutta muuten pariosainen. Lehdykät ovat tasasoukkia, pariliuskaisia, ehyt- tai hammaslaitaisia ja alta karvaisia. Alin lehdykkäpari on tavallisesti hieman erillään ylemmistä, lehdykät ovat kääntyneet "viiksimäisesti" taaksepäin. Lehtilavan alla olevat itiöpesäkeryhmät ovat katesuomuttomia. Suomessa korpi-imarteen itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 48.Boreal forest: Northern Beech Fern Viitattu 26.9.2011.
Levinneisyys Korpi-imarre kasvaa koko Euroopassa Pyreneiltä itään mantereen eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Venäjän havumetsävyöhykkeen Siperiaan, Kiinaan ja Japaniin asti. Pohjois-Amerikan mantereella lajia tavataan Alaskassa, sekä Yhdysvaltain ja Kanadan itä- ja länsiosissa.Den virtuella floran: Hultbräken Viitattu 26.9.2011. Suomessa korpi-imarre on yleinen koko maassa. Runsaslukuisin laji on Keski- ja Itä-Suomessa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Korpi-imarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2011.
Elinympäristö Korpi-imarre kasvaa rehevissä, kosteissa paikoissa kuten puronvarsikorvissa, ruoho- ja lehtokorvissa, lehtomaisissa metsissä sekä myös märillä ja varjoisilla kallioseinämillä.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Phegopteris connectilis – korpi-imarre Kasviatlas 2023: Korpi-imarteen (Phegopteris connectilis) levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Korpi-imarre (Phegopteris connectilis)
Luokka:Sysi-imarrekasvit