pienoiskuva|Allekirjoitustilaisuutta esittävä Théobald Chartranin maalaus vuodelta 1899. Pariisin rauha, joka allekirjoitettiin 10. joulukuuta 1898, päätti Espanjan ja Yhdysvaltojen sodan. Kuuba ei osallistunut itse rauhanneuvotteluihin, mutta se lähetti tarkkailijadelegaation.
Amerikkalaisten neuvottelukuntaan kuuluivat William R. Day, Cushman K. Davis, William P. Frye, George Gray ja Whitelaw Reid. Espanjan puolesta sopimusta olivat neuvottelemassa Eugenio Montero Ríos, Buenaventura Abárzuza, José Garnica, Rafael Cerero, Wenceslao Ramírez de Villaurrutia ja Emilio de Ojeda. Neuvottelukuntaa johtivat espanjalaisten osalta Montero Ríos ja amerikkalaisten osalta Day.
Keskeinen sisältö Rauhansopimus takasi Kuuballe itsenäisyyden ja että Espanja luovuttaa Yhdysvalloille Puerto Ricon ja Guamin. Lisäksi Yhdysvallat sai Filippiinit hallintaansa Espanjalta 20 miljoonan Yhdysvaltain dollarin korvausta vastaan. Nimellisesti Yhdysvallat osti 20 miljoonalla dollarilla Espanjan siirtomaahallinnon rakennukset, joskin käytännössä Yhdysvallat osti Filippiinit tuolla summalla.
Rauhan sopimus takasi myös uskonnonvapauden menetetyillä alueilla, joissa nimenomaan katolisuus oli ollut virallinen uskonto. Yhdysvallat myös perusteli sotaan lähtemistään uskonnonvapauden turvaamisella ja halulla vapauttaa esimerkiksi filippiiniläiset espanjalaisten katolisesta sorrosta.
Muita huomattavia kohtia rauhansopimuksessa olivat muun muassa seuraavat:
Espanjan kauppalaivastolla on pääsy Filippiinien satamiin samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisilla laivoilla 10 vuoden ajan sopimuksen voimaantulosta Luovutetuilla alueilla asuvilla espanjalaisilla on vuosi aikaa ilmoittaa, haluavatko he säilyttää statuksensa Espanjan kruunun alamaisina; muussa tapauksessa heidän katsotaan luopuneen tästä ja ottaneen vastaan sen maan kansalaisuus, jossa he tuolla hetkellä asuvat Espanja vapauttaa amerikkalaisten sotavankien lisäksi myös kaikki sellaiset poliittiset vangit, jotka vangittiin osallisina Kuuban tai Filippiinien itsenäisyyssotiin
Hyväksyminen ja jälkipyykki Rauhansopimuksen ratifiointi aiheutti keskustelua Yhdysvaltain senaatissa, sillä osa senaattoreista katsoi merentakaisten alueiden hankkimisen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. Senaatti hyväksyi sopimuksen 6. helmikuuta 1899 yhden äänen enemmistöllä. Presidentti William McKinley allekirjoitti rauhansopimuksen seuraavana päivänä. Espanjan parlamentti hylkäsi aluksi rauhansopimuksen, mutta kuningatar Maria Kristiina allekirjoitti sen tästä huolimatta perustuslain takaamalla erillisvapaudella.
Espanjalle rauhansopimus merkitsi vaikutusvallan päättymistä Amerikassa ja suuressa osaa Tyynenvaltameren aluetta. Yhdysvalloista tuli sopimuksen myötä siirtomaavalta.
Sopimuksen voimaantulo merkitsi myös protestantismin leviämistä menetetyille alueille katolisuuden kustannuksella.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:1898 Luokka:1800-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:Espanjan historia Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia Luokka:Rauhansopimukset Luokka:Espanjan–Yhdysvaltain sota