Brendan Frederick Shanahan (s. 23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkojohtaja, joka toimii Toronto Maple Leafsin puheenjohtajana. Pelaajaurallaan hän voitti kolme Stanley Cupia Detroit Red Wingsissä. Lisäksi hän on voittanut olympiakultaa ja maailmanmestaruuden, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin. Hän on voittanut myös Kanada-cupin. Pelaajauran jälkeen Shanahan on valittu Hockey Hall of Fameen, ja hän jatkoi jääkiekkouraansa ensin NHL-liigan hallinnossa, kunnes hänet valittiin NHL-seura Toronto Maple Leafsin puheenjohtajaksi.
Shanahan pelasi 1 524 NHL:n runkosarjan ottelua ja teki niissä 1 354 pistettä. Maaleja hän teki 656, ja lopettaessaan uransa hän oli NHL:n kaikkien aikojen maalintekijätilaston 11. sijalla. Detroitin lisäksi hän edusti New Jersey Devilsiä, joka varasi hänet NHL:ään vuoden 1987 toisena varauksena, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersia ja New York Rangersia. Shanahan palkittiin keväällä 2003 King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sen ulkopuolella ja humanitaarisesta työstä.
Shanahan oli ensimmäisiä pelaajia, joita kutsuttiin voimahyökkääjiksi.Fischler, s. 52 Hänen vahvuuksiaan olivat kova laukaus ja fyysisyys, sillä hän pystyi myös taklaamaan kovaa ja tappelemaan. Shanahan sai pelityylinsä takia myös paljon rangaistuksia, ja hän onkin NHL:n ainoa pelaaja, joka on tehnyt yli 600 maalia ja saanut yli 2 000 minuuttia rangaistuksia.
Jääkiekkoura Seurajoukkueissa Ammattilaisuran alku New Jerseyssä Viimeiset juniorivuotensa Shanahan pelasi OHL-liigassa London Knightsissa, missä hän teki tulokaskaudellaan 62 ja toisella kaudella peräti 92 pistettä. Shanahanin mukaan Londonin valmentaja Don Brankley oli hänelle tärkeä auttaja uran alkuvaiheissa.
New Jersey Devils varasi Shanahanin NHL:ään vuoden 1987 varaustilaisuuden toisena varauksena Pierre Turgeonin jälkeen, ja Shanahan siirtyi New Jerseyyn heti kaudeksi 1987–1988. New Jerseyn johto piti hänen aggressiivisesta pelityylistään, ja häntä pidettiin hyvänä lisänä nuoreen joukkueeseen. Shanahan ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kaudellaan heti, sillä häneen kohdistui suuria paineita. Hänen peliaikansa väheni, ja ennen häntä varattu Turgeon pelasi Buffalo Sabresissa huomattavasti paremmin. Shanahanilla meni kuukausi, ennen kuin hän teki ensimmäisen NHL-maalinsa 10. marraskuuta 1987 John Vanbiesbrouckin taakse ottelussa New York Rangersia vastaan.Leppäsyrjä, s. 95 Juniorisarjassa Shanahan oli joukkueensa avainpelaajia, mutta New Jerseyssä hän sai huomattavasti vähemmän peliaikaa. Hän päättikin muuttaa hieman pelityyliään, minkä seurauksena hän tappeli muutamia kertoja tulokaskaudellaan ja keräsi 131 jäähyminuuttia 65 ottelussa. Maaleja Shanahan teki vain seitsemän, mikä ei tyydyttänyt New Jerseyn seurajohtoa.
Kolmannella NHL-kaudellaan, 1989–1990, Shanahan sai kuitenkin jo lähes pisteen peliä kohden: 72 pistettä 73 ottelussa. Hän teki 30 maalia ja oli New Jerseyn toiseksi paras maalintekijä John MacLeanin jälkeen. Kauden 1990–1991 jälkeen Shanahan teki sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa, mutta hän ei ollut vielä täysin siirtokorvauksista vapaa pelaaja. Siksi välitystuomioistuin määräsi St. Louisin antamaan korvaukseksi puolustaja Scott Stevensin.
Kaudet St. Louisissa ja Hartfordissa
St. Louisissa Shanahanista kehittyi sellainen maalintekijä, mitä hänestä oli odotettu. Hän sai oppia joukkuetoveriltaan Brett Hullilta, joka oli tehnyt kaudella 1990–1991 peräti 86 maalia.Fischler, s. 54 Shanahan tekikin ensimmäisen kerran yli 50 maalia toisella St. Louis -kaudellaan, 1992–1993. Hän teki 71 ottelussa 51 maalia, mikä oli joukkueessa toiseksi eniten Hullin jälkeen. Seuraavalla kaudella 1993–1994 Shanahan teki 102 pistettä. Hän oli St. Louisin joukkueen eniten pisteitä tehnyt pelaaja ja koko liigassakin kahdeksas. Lisäksi hän sai peräti 211 jäähyminuuttia. Samalla kaudella Shanahan pelasi ensimmäistä kerta NHL:n tähdistöottelussa ja hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen.Leppäsyrjä, s. 97
Kausi 1994–1995 alkoi NHL:n työsululla, jonka aikana Shanahan pelasi kolme ottelua Saksan DEL-liigan Düsseldorfer EG:ssä ja teki niissä kahdeksan pistettä. NHL:ssä hän pelasi St. Louisin joukkueessa 45 ottelua, joissa hänelle merkittiin 41 pistettä. St. Louisin valmentajana aloitti keväällä Mike Keenan, joka ei pitänyt Shanahanista, ja kesällä 1995 Shanahan kaupattiinkin Hartford Whalersiin. Vaihdossa St. Louis sai puolustaja Chris Prongerin. Shanahan oli niin tunnettu St. Louisissa, että paikallinen televisiokanava keskeytti lähetyksensä kertoakseen Shanahanin kaupasta. Shanahan oli pelitaitojensa ja persoonallisuutensa ansiosta suosittu, ja kannattajat pettyivät kauppaan, jossa joukkue sai lupaavan mutta vielä kokemattoman puolustajan. Pian siirron jälkeen fanit alkoivat buuata valmentajalle, ja Keenan erotettiin lopulta joulukuussa 1996.
Hartfordissa Shanahan teki kaudella 1995–1996 44 maalia, mutta joukkue ei menestynyt. Hänet valittiin kauden aikana toistamiseen NHL:n tähdistöotteluun. Whalersin tulevaisuus Hartfordin kaupungissa ei ollut kovinkaan varmalla pohjalla, ja Shanahan pyysikin kauden jälkeen, että hänet kaupattaisiin toiseen seuraan.
Kolme Stanley Cupia Detroitissa
Kautta 1996–1997 oli ehditty pelata vain kaksi ottelua, kun Hartford kauppasi Shanahanin ja Brian Glynnin Detroit Red Wingsiin, mistä Hartford sai vastineeksi Paul Coffeyn, Keith Primeaun ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden varaustilaisuudessa 1997. Detroitin valmentajan Scotty Bowmanin mukaan Shanahan hankittiin taitavaan joukkueeseen, koska hän oli isona voimahyökkääjänä siitä ”puuttuva pala”. Detroit oli jo monena vuotena pelannut loistavasti runkosarjassa mutta ei ollut kuitenkaan pärjännyt pudotuspeleissä. Shanahan toi Detroitiin tarvittavaa päättäväisyyttä. Hän teki runkosarjassa 47 maalia ja 88 tehopistettä ja nousi liigan maalintekijätilastossa jaetulle kuudennelle sijalle. Ylivoimamaaleja Shanahan teki 20, mikä oli eniten koko liigassa. Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa, ja hänet valittiin helmikuussa 1997 NHL:n kuukauden pelaajaksi.Fischler, s. 55 Hän oli joukkueensa paras pistemies ja maalintekijä sekä eniten ottelun voitto-, ylivoima- ja alivoimamaaleja tehnyt pelaaja. Pudotuspeleissä Detroit eteni Stanley Cup -finaaleihin ja voitti Philadelphia Flyersin suoraan voitoin 4–0. Shanahanille Stanley Cup oli ensimmäinen. Hän oli myös pudotuspeleissä joukkueensa paras maalintekijä ja voittomaalien tekijä.
Detroitin valmentaja Bowman tiesi, että hänen piti muokata Shanahanin pelityyliä puolustavammaksi, jotta Detroit pystyisi pitämään Stanley Cupin itsellään. Hän oli jo aiemmin saanut tyyliltään hyökkääviä pelaajia, kuten Steve Yzermanin ja Sergei Fjodorovin, pelaamaan hyvin myös puolustussuuntaan. Vaikka Shanahan keskittyikin kaudella 1997–1998 paremmin puolustuspeliin, hän aloitti kauden tehokkaasti ja teki ensimmäisessä 29 ottelussa 14 maalia. Lopulta Shanahan teki kuitenkin koko kaudella vain 28 maalia. Viimeksi hän oli jäänyt alle 30 maalin kaudella 1990–1991. Shanahan oli kuitenkin mukana jo neljännen kerran tähdistöottelussa. Stanley Cup -finaaleissa Detroit voitti Washington Capitalsin 4–0.Fischler, s. 56
Kahden Stanley Cup -voittonsa jälkeen Detroit ei menestynyt enää aivan yhtä hyvin kuin ennen, mutta Shanahan ylitti kaudella 1999–2000 viidennen kerran 40 maalin rajan, kun hän teki runkosarjassa 41 maalia. Se riitti NHL:n maalitilaston kuudenteen sijaan. Shanahan pelasi jälleen NHL:n tähdistöottelussa sekä keväällä 1999 että 2000.
Kausi 2001–2002 toi Shanahanille kolmannen Stanley Cupin. Pudotuspeleissä hän teki 19 pistettä 23 ottelussa sekä oli Detroitin toiseksi ja koko liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja. Runkosarjassa Shanahan saavutti kaksi merkkipaalua: tammikuussa 2002 hän ylitti Dallas Starsia vastaan 1 000 pisteen rajan, ja maaliskuussa hän sai NHL-historian 30. pelaajana 500 maalia täyteen ottelussa Colorado Avalanchea vastaan. Shanahan pelasi jälleen kauden aikana NHL:n tähdistöottelussa, ja hänet valittiin keväällä sarjan kakkostähdistökentälliseen. Seuraavan kahden kauden aikana Shanahanin pistemäärät putosivat, mutta kauden 2002–2003 jälkeen hänet palkittiin humanitaarisesta työstään King Clancy Memorial Trophyllä.
Toiminta työsulkukaudella ja paluu työsulun jälkeen
Kausi 2004–2005 peruuntui työsulun takia, eikä Shanahan pelannut missään. Työsulun aikana hän järjesti huippukokouksen, johon hän kutsui ryhmän pelaajia, valmentajia, televisiojohtajia, jääkiekkovaikuttajia ja tuomareita. Tämän ryhmän tarkoituksena oli keskustella uusista tiukemmista sääntötulkinnoista, jotka astuisivat voimaan työsulun jälkeen. Shanahan alkoi suunnitella kokouksen järjestämistä marraskuussa 2004, kun hän luki Hockey Hall of Fameen valitun puolustajan Paul Coffeyn kritiikin jääkiekon tilasta.Farber 2006
Torontolaisessa hotellissa järjestetyn kokouksen jälkeen Shanahan tapasi kasvokkain sekä NHL:n komissaarin Gary Bettmanin että NHL:n pelaajayhdistyksen NHLPA:n johtajan Bob Goodenow'n. Shanahan esitti kummallekin useita uusia sääntöehdotuksia. Lopulta tulevalle kaudella hyväksyttiin monia muutoksia, joista suurin osa oli syntynyt Shanahanin järjestämissä tapaamisissa.
Uudet säännöt muuttivat NHL:ää jälleen hyökkäysvoittoisemmaksi, kun sarja jatkui kaudella 2005–2006. Shanahan oli yksi niistä harvoista vanhemmista pelaajista, jotka pystyivät nostamaan tasoaan uusien sääntöjen aikakaudella. Hän tekikin kauden aikana 40 maalia ja sai yhteensä 81 pistettä. The Globe and Mail -lehden jääkiekkokolumnistin Eric Duhatschekin mukaan Shanahanin avustuksella luodut uudet säännöt auttoivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tähtisukupolven siirtymistä NHL:ään.
Uran loppu NY Rangersissa ja New Jerseyssä thumb|225px|Shanahan venyttelee kautta 2007–2008 edeltäneen harjoitusottelun alkulämmittelyissä. Kesällä 2006 Shanahan jätti Detroitin, kun hän teki neljän miljoonan dollarin arvoisen yksivuotisen sopimuksen New York Rangersin kanssa. Shanahan oli viihtynyt Detroitissa ja piti sitä kotikaupunkinaan. Hän koki kuitenkin kesän aikana, että hänellä ei ollut enää osaa Red Wingsin tulevaisuudensuunnitelmissa, minkä takia hän päätti jättää joukkueen. Shanahan nimitettiin kaudeksi 2006–2007 Rangersin varakapteeniksi. Ensimmäisessä ottelussaan Rangersissa Shanahan teki kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli hänen uransa 600:s. Shanahan oli 15. pelaaja, joka teki NHL:ssä 600 maalia. Marraskuussa hänelle myönnettiin ensimmäinen Mark Messier Leadership Award. Valinnan teki Mark Messier, joka valitsi kauden aikana viisi palkinnon saajaa, yhden joka kuukausi.
Tammikuussa 2007 Shanahan nimettiin jo kahdeksanteen tähdistöotteluunsa ja hänet valittiin myös Itäisen konferenssin joukkueen kapteeniksi. Helmikuussa Shanahan sai aivotärähdyksen ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan, kun hän törmäsi Mike Knubleen. Pelaajat eivät huomanneet toisiaan ja osuivat toisiinsa, jolloin Shanahan kaatui ja löi päänsä jäähän. Hän makasi liikkumatta kymmenen minuuttia, kunnes hänet saatiin niskatuen ja paarien avulla pois kentältä. Knublelta murtui kaksi luuta kasvoista. Shanahan oli lopulta aivotärähdyksen oireiden takia sivussa 15 ottelusta. Pudotuspeleissä Rangers onnistui voittamaan ensimmäisen ottelusarjansa kymmeneen vuoteen. Kauden jälkeen Shanahan teki vuoden jatkosopimuksen, joka oli arvoltaan 2,5 miljoonaa dollaria, vaikka bonusten kanssa sopimuksen kokonaisarvo on saattanut nousta neljään miljoonaan dollariin.