Rotavirus on Reoviridae-heimoon kuuluva kaksijuosteinen RNA-virus, joka on saanut nimensä rengasmaisista viruksista. Se tarttuu uloste-suu-tietä eli eläimestä tai ihmisestä toiseen. Ihmisissä se on yleisin vauvojen ja lasten vakavien ripulitautien aiheuttaja. Viisivuotissyntymäpäiväänsä mennessä lähes jokainen lapsi maailmassa on saanut rotavirustartunnan ainakin kerran. Jokaisen tartunnan jälkeen potilaan vastustuskyky kehittyy, joten seuraava tartunta on lievempi kuin edellinen. Aikuiset saavat tartunnan vain harvoin. Rotaviruksia tunnetaan viisi tyyppiä: A, B, C, D ja E. Näistä tyypit A, B ja C tarttuvat ihmiseen. Yleisin näistä on rotavirus A, joka aiheuttaa tartunnoista yli 90 %. Suomessa sairaalahoitoa vaativista lasten ripulitaudeista yli puolet johtuu rotaviruksesta.
Vaikka rotavirus havaittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1973 ja jopa 50 % vakavasti ripuloivista vauvoista ja pikkulapsista joutuu sen takia sairaalahoitoon, sen kansanterveydellistä merkitystä ei vieläkään tunnisteta kansainvälisessä yhteisössä, varsinkaan kehitysmaissa. Vaikka rotavirus on helposti hoidettavissa oleva lastentauti, silti lähes kaksi miljoonaa sairastuu vakavasti sen takia ja siihen kuolee vuosittain yli 450 000 alle viisivuotiasta lasta, joista suurin osa kehitysmaissa. Rotavirustartunnat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kehitysmaihin, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa vakavan gastroenteriittitartunnan sai aikaisemmin vuosittain noin 2,7 miljoonaa lasta ennen kuin siellä alettiin rokottaa virusta vastaan. Näistä lapsista sairaalahoitoon joutui lähes 60 000 ja keskimäärin 37 kuoli. Kansanterveyskampanjoiden pääkohteina ovat olleet lapsipotilaiden oraalinen rehydraatio eli suun kautta annettu nestehoito ja terveille tarkoitettu rokote. Niissä maissa, joissa lasten rokotusohjelmaan on lisätty rotavirusrokote, rotavirustartuntojen määrä ja vakavuus ovat huomattavasti vähentyneet.
Rotaviruksen aiheuttama sairaus Oireet Rotaviruksen aiheuttamassa gastroenteriitissä eli rotaripulissa esiintyy oksentamista, vetistä ripulia ja pientä lämpöä. Viruksen tartunnan jälkeen seuraa kaksipäiväinen itämisaika ennen kuin oireita alkaa ilmaantua. Ensimmäinen oire on usein oksentelu, jonka jälkeen alkaa 4–8 päivän raju ripulointi. Dehydraatio eli elimistön kuivuminen on yleisempää rotavirustartunnassa kuin bakteeripatogeenien aiheuttamissa tartunnoissa. Sen lisäksi se on rotavirusinfektiossa yleisin välitön kuolinsyy.
Rotavirus A voi tarttua koska tahansa, mutta yleensä vain ensimmäinen tartunta aiheuttaa oireita. Myöhemmät tartunnat ovat tavallisesti oireettomia, sillä immuunijärjestelmä antaa jonkin verran suojaa. Tästä syystä oireita aiheuttavien tartuntojen määrä on suurin alle kaksivuotiaissa lapsissa ja pienenee asteittain 45 ikävuoteen saakka. Vaikka tartunta on yleinen vastasyntyneillä, se on yleensä lievä tai oireeton. Oireet ovat kaikkein vakavimmat 0,5–2-vuotiailla lapsilla sekä vanhuksilla ja niillä, joiden vastustuskyky on heikentynyt tai puuttuu. Lähes kaikki aikuiset ovat vastustuskykyisiä rotavirukselle, koska ovat sairastaneet sen lapsena. Vaikka aikuisiän gastroenteriitin aiheuttaa yleensä jokin muu tekijä, aikuisiässä voi silti esiintyä oireettomia tartuntoja, jotka saattavat auttaa viruksen tarttumista eteenpäin. Oireita aiheuttavat uusintatartunnat ovat usein peräisin jostain toisesta rotavirus A -serotyypistä.
Taudin leviäminen pienoiskuva|Rotavirus A tartunnan saaneen lapsen ulosteesta. Rotavirus kulkeutuu ihmisestä toiseen uloste-suu-tietä kosketettaessa käsiä, pintoja tai esineitä, joihin on tarttunut rotavirusta, sekä mahdollisesti myös hengitysteitse. Grammassa tartunnan saaneen ulostetta voi olla yli 10 biljoonaa tautia aiheuttavaa viruspartikkelia, josta rotaviruksen tarttumiseen tarvitaan vain 10–100 partikkelia.
Rotaviruksia on ympäristössä pysyvästi. Esimerkiksi Galvestoninlahden estuaarista otetuista näytteistä taudinaiheuttajaa on löydetty jopa merkittäviä määriä. Tavanomaiset bakteereihin ja loisiin tehoavat keinot eivät näytä olevan riittävän tehokkaita rotaviruksiin, sillä rotavirustartuntojen määrä on suurin piirtein sama riippumatta maan terveysstandardeista.
Tautimekanismi ja taudin määrittäminen pienoiskuva|Elektronimikroskooppikuva rotavirustartunnan saaneesta enterosyytista (ylhäällä) ja terveestä solusta (alhaalla). Kuvassa olevan palkin koko on noin 500 nm. Viruksen aiheuttama ripuli johtuu useasta syystä. Enterosyyttien eli ohutsuolessa esiintyvien solujen tuhoutuminen aiheuttaa imeytymishäiriötä. Terveet enterosyytit erittävät ohutsuoleen laktaasientsyymiä, joten sen puutteesta johtuva laktoosi-intoleranssi on yksi rotavirustartunnan oire. Tämä laktoosi-intoleranssi voi jatkua jopa joitakin viikkoja. Lapsen saatua maitoa lievä ripuli yleensä alkaa uudestaan sen takia, että bakteerit aiheuttavat disakkarideihin kuuluvan laktoosin käymisen.
Rajuissa ripulitapauksissa tulee yleensä ensimmäisenä diagnoosina gastroenteriitti, minkä jälkeen tauti määritetään tarkemmin rotavirukseksi. Suurimmalta osalta lapsista, jotka otetaan gastroenteriitin takia sairaalahoitoon, testataan nykyään myös rotavirus A. Rotavirus A voidaan osoittaa ulosteesta laboratoriossa esimerkiksi EIA-menetelmällä. Tutkimuslaboratorioissa käytetään myös muita menetelmiä, esimerkiksi elektronimikroskopiaa ja polyakryyliamidigeelielektroforeesia. RT-PCR-menetelmällä voidaan havaita ja määrittää kaikki ihmisiin tarttuvat rotavirustyypit ja -serotyypit.
Hoito ja ennuste Rotaripulin hoitoon ei ole olemassa varsinaista parantavaa lääkettä, vaan hoidon päämääränä on oireiden lievittäminen ja kuivumisen estäminen. Jos lapsi ei saa hoitoa, hän saattaa kuolla vakavaan kuivumiseen. Ripulin vakavuusasteen perusteella määritetään hoito, joka on nesteytys pelkällä vedellä tai oraalisella rehydraatioliuoksella, ripulijuomalla (Osmosal). Lasten infektiosairauksia, Rotavirus, hoito Joskus kuivuminen on niin vakava, että potilas joutuu sairaalaan, jossa tätä nesteytetään suonensisäisesti tiputuslaitteella tai nenä-mahaletkun kautta ja potilaan elektrolyyttitasoa ja verensokeria seurataan.
Rotavirustartunnat aiheuttavat harvoin muita komplikaatioita, ja hyvin hoidetun lapsen ennuste on erinomainen. Komplikaatioita on kuitenkin ilmaantunut muutamissa tapauksissa, joissa rotavirusta todettiin aivotulehduksesta ja aivokalvotulehduksesta kärsivien potilaiden keskushermoston nesteessä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet sen, että rotavirustartunta ei rajoidu pelkästään suolistoon, vaan sitä voi myös löytyä verestä.
Epidemiologia + Rotavirus A:n aiheuttamat alle viisivuotiaiden lasten kuolemat Maa Määrä Julkaistu Lähde Vietnam 1/61 – 1/113 2006 Bangladesh 1/390 – 1/660 2007 Venezuela 1/1800 2007 Euroopan unioni 1/20 433 2006 Yhdysvallat1/21 6752007
pienoiskuva|Rotavirus A -tartuntojen kausivaihtelu eräällä Englannin alueella. Tartuntojen määrä on suurimmillaan talvella.
Rotavirus A, joka aiheuttaa yli 90 % ihmisen rotaripulitapauksista, esiintyy koko maailmassa. Rotavirus aiheuttaa kehitysmaissa vuosittain miljoonia rotaripulitapauksia, joista liki 2 miljoonaa johtaa sairaalahoitoon ja noin 611 000 kuolemaan. Rotaripuliin sairastuu vuosittain pelkästään Yhdysvalloissa yli 2,7 miljoonaa ihmistä, sairaalahoitoon joutuu 60 000 lasta ja noin 37 kuolee. Rotaviruksen kansanterveydellistä merkitystä ripulin aiheuttajana ei kansainvälisessä yhteisössä, varsinkaan kehitysmaissa, tunnusteta vieläkään. Lähes jokainen lapsi maailmassa on ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä saanut rotavirustartunnan. Rotavirus on vauvojen ja lasten vakavan ripulin syy lähes 20 prosentissa tapauksista, ja näistä jopa puolet joutuu sen takia sairaalahoitoon. Rotaripulia sairastavia poikia viedään kaksi kertaa useammin sairaalaan kuin vastaavan tartunnan saaneita tyttöjä.
Lauhkeassa vyöhykkeessä rotavirustartuntoja esiintyy lähinnä talvella, mutta trooppisessa niitä ilmenee vuoden ympäri, mikä voi osittain selittyä vuodenajasta johtuvilla lämpötila- ja kosteusmuutoksilla. Ruoan pilaantumisesta johtuvaa tartuntamäärää ei kuitenkaan tiedetä.
Rotavirus A:n aiheuttama ripuli on yleinen sekä sairaala- ja päivähoidossa olevien lasten että vanhainkodissa olevien vanhusten keskuudessa. Sen lisäksi tartunnat voivat johtua myös saastuneesta vedestä, kuten vuonna 1981 Coloradossa Yhdysvalloissa kunnallisen vesilaitoksen saastumisesta johtuneesta pienepidemiassa.
Nicaraguassa sairastui rotaripuliin vuonna 2005 ennätyksellinen määrä ihmisiä. Tämä epätavallisen suuri ja raju epidemia johtui rotavirus A:n genomissa tapahtuneista mutaatioista, jotka lienevät edistäneen viruksen leviämistä jo suojatun väestön keskuudessa. Samankaltainen epidemia esiintyi vuonna 1977 Brasiliassa.
Rotavirus B, jota kutsutaan myös ADRV:ksi (), on aiheuttanut vakavia vaikean ripulin epidemioita. Esimerkiksi Kiinassa sairastui ADRV:iin tuhansia ihmisiä kaikista ikäluokista, kun jätevesi saastutti juomaveden. Myös Intiassa esiintyi vuonna 1998 rotavirus B -tartuntoja, joiden kanta sai nimen CAL. CAL on endeeminen, toisin kuin ADRV. Toistaiseksi rotavirus B:n aiheuttamia tartuntaepidemioita on esiintynyt vain Manner-Kiinassa, mutta tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi Yhdysvalloissa väestöltä puuttuu vastustuskyky tätä kantaa vastaan.
Rotavirus C on aiheuttanut lapsille harvinaisia ja satunnaisia ripulitapauksia monessa maassa, esimerkiksi Japanissa ja Englannissa.
Suomessa Suomessa puhkesi vuosittain kevättalvella ripuliepidemia, jonka aikana rotaripuliin sairastui noin 22 000 lasta. Näistä puolet joutui sairaalahoitoon. Vuoden 2009 jälkeen tapausten määrä on rokotusten ansiosta jäänyt alle 500:aan vuosittain. Rokottamisen ansiosta tartunnat ovat vähentyneet viidessä vuodessa 93 % vuoden 2009 jälkeen, mikä on johtanut vuosittain 4,5 miljoonaan euron säästöihin erikoissairaanhoidossa.
Ehkäisy Tautia voidaan ehkäistä rotavirusta vastaan kehitetyillä rokotteilla, joita on tällä hetkellä markkinoilla kahta erilaista. Rokotteet annetaan suun kautta kahtena tai kolmena annoksena kuuden viikon ikäisille tai sitä vanhemmille lapsille. MSD-yhtiön kehittämä RotaTeq-kauppanimellä myytävä rokote sisältää viittä elävää heikennettyä vasikan ja ihmisen rotaviruksista johdettua yhdistelmä- eli reassortanttivirusta, jotka edustavat serotyyppejä G1, G2, G3, G4 ja P. Tutkimuksissa rokotteen teho vakavia rotaripuleita vastaan vuoden sisällä oli 98 prosenttia ja kaikkia rotaripuleita vastaan 74 prosenttia; seuraavan vuoden rotaviruskaudella teho oli 88 prosenttia vakavia ja 63 prosenttia kaikkia rotavirusvatsatauteja vastaan. Rokote esti tietenkin myös rotavirustartunnasta johtuvia lääkärikäyntejä ja sairaalahoitojaksoja.
Toinen markkinoilla oleva, Rotarix-kauppanimellä myytävä rokote sisältää eläviä heikennettyjä ihmisen G1P-serotyypin kylmäkuivattuja rotaviruksia. Tutkimuksissa sen teho vakavia rotaripuleita vastaan oli 85–100 prosenttia. Rokote esti erityisesti G1-serotyypin virustauteja ja hieman vähemmässä määrin G3-, G4- ja G9-tyyppien rotavirustartuntoja. Näissä tutkimuksissa rokotteilla on ollut varsin vähän haittavaikutuksia, joista yleisimpiä ovat olleet erilaiset vatsaoireet. Rokotetta ei kuitenkaan suositella annettavaksi lapselle, jolla on aiemmin ollut tai jolla on suurempi riski saada suolentuppeuma.
Virologia Tyypit Rotaviruksia tunnetaan seitsemän keskikerroksen ominaisuuksien mukaan nimettyä tyyppiä: A, B, C, D, E, F ja G. Näistä yleisin on rotavirus A, jonka lisäksi myös tyypit B ja C tarttuvat ihmiseen. Kaikki seitsemän kuitenkin tarttuvat eläimiin.