Sissit on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama sotaelokuva. Se pohjautuu hänen esikoiselokuvansa Poikien tavoin Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen. Käsikirjoitus ilmestyi myöhemmin samana vuonna kohuteoksena Sissiluutnantti. Sissien tapahtumat sijoittuvat jatkosodan viimeisiin päiviin.
Juoni
Elokuvan kehyskertomuksena on nykyhetkeen sijoitettu illanvietto, jossa 20. divisioonan sissiveteraanit muistelevat sotaa ja kaatuneita tovereitaan. Pääosa elokuvasta nähdään takaumana. Luutnantti Erkki Takalan (Matti Oravisto) Vienan Karjalassa jatkosodan aikana toimiva sissijoukkue menettää alussa yhden miehistä, kun liikaa nähnyt sotamies Saastamoinen saa hermoromahduksen heti linjojen läpi tultua ja viedään köysissä hoitoon. Retkeltä palaamista juhlittaessa Takalan ja nuoren lotan välillä syntyy sukupuolisuhde – lotat kelpuuttavat kavaljeereikseen upseerien lisäksi ainoastaan sissit, jotka erotukseksi tavallisesta jalkaväestä nähdään sodan tähtinä.
Takala, joka on siviilissä teologian ylioppilas, keskustelee sotilaspapin kanssa sodan mielettömyydestä, ja sotilaspappi kertoo hänelle tuntevansa tekevänsä paholaisen työtä sotaväen palveluksessa. Kun sissit saavat vaarallisen tehtävän vallata pieni kukkula, jonka valtaamisessa jalkaväki on epäonnistunut neljästi, pappi lähtee mukaan vaikka aavistaa kuolevansa. Röyhkeästi päiväsaikaan tehty valtausyritys onnistuu, mutta pappi kaatuu.
Takalan esimies kapteeni Kokkonen lähtee poikkeuksellisesti Takalan sissien mukaan vanginhakuretkelle, jolta palattaessa Takala osin Kokkosen painostuksesta päästää vangiksi otetun neuvostoliittolaisen sotilaan vapaaksi, kun tämä paljastuu vain sotamieheksi, vaikka tietää siten asettavansa miehensä vaaraan. Hurjan takaa-ajon aikana sisseistä puolet kaatuu. Tapaus laukaisee Takalassa samankaltaisen hulluuskohtauksen kuin Saastamoisella alussa.
Takala käy lomalla kotona tapaamassa Marjaa, joka puhuu avioliitosta, mutta Takala ei usko kykenevänsä enää rakastamaan. Kun rauha lopulta tehdään, sodankäynnin ja tappamisen elämänsä sisällöksi omaksunut Takala ei pysty yhtymään yleiseen riemuun.
Näyttelijät
Vastaanotto
Elokuva sai vuonna 1964 valtion elokuvapalkinnon ja neljä Jussi-palkintoa: paras ohjaus (Mikko Niskanen), paras miespääosa (Matti Oravisto), paras kuvaus (Esko Nevalainen), paras leikkaus (Juho Gartz).
Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa elokuvan suomalaisten sotaelokuvien kärkisijoille.Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 9.2.2012, s. D 7.
Lähteet
Aiheesta muualla Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963. Yle.fi.
Luokka:Jussi-palkitut elokuvat Luokka:Mikko Niskasen ohjaamat elokuvat Luokka:Suomalaiset romaaneihin perustuvat elokuvat Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Vuoden 1963 suomalaiset elokuvat Luokka:Jatkosotaan pohjautuvat elokuvat