pienoiskuva|upright=1.4|Antiikin aikaiset pidot. Fresko noin vuodelta 475 eaa. Pidot () on kirjallisuuden käsitteenä peräisin antiikin ajalta. Kuuluisaksi sen on tehnyt kreikkalaisen filosofin Platonin samanniminen dialogi Pidot, jossa kuvataan filosofista keskustelutilaisuutta eli symposionia: vapaat miehet kokoontuivat iltaisin syömään, juomaan ja pitämään puheita filosofisista aiheista. Dialogissa Platon esittää käsityksensä rakkaudesta. Pidot ovat aiheena myös monissa muissa antiikin kreikkalaisissa teoksissa.
Roomalaisessa kirjallisuudessa pidot esiintyvät muun muassa Petronius Arbiterin vain katkelmina säilyneen romaanin Satyricon laajassa säilyneessä kohtauksessa nimeltä Trimalchion pidot.
Katso myös
Viini antiikin Kreikassa
Pidot-lajityypin teoksia
Aristoteles: Pidot Athenaios: Deipnosofistai (Oppineiden pidot) Epikuros: Pidot Ksenofon: Pidot Lukianos: Juomingit eli Lapithit, parodia filosofien pidoista kertovista teoksista Petronius Arbiter: Trimalchion pidot Platon: Pidot Plutarkhos: Pitopuheita ja Seitsemän viisaan pidot
Aiheesta muualla
Luokka:Antiikin Kreikan kirjallisuus Luokka:Kirjallisuuden käsitteet Luokka:Taiteen aiheet