Forssa on lounaishämäläinen Suomen kaupunki, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnan länsiosassa. Forssan kaupungissa asuu noin henkilöä ja laajemmin koko seudulla asuu noin henkilöä. Asukasluvultaan Forssa on Suomen :nneksi suurin kaupunki. Kanta-Hämeen kolmesta kaupungista Forssa on pienin.
Forssa on seutukuntansa keskuspaikka. Forssan naapurikunnat ovat lännessä Jokioinen, idässä ja etelässä Tammela, pohjoisessa Humppila ja Urjala. Väestö on keskittynyt kaupungin hallinnollisen alueen eteläosassa sijaitsevaan Forssan keskustaajamaan, joka ulottuu myös Jokioisten ja Tammelan kuntien alueelle. Kaupungin pohjoisosissa entisen Koijärven kunnan alueella on harvaa maaseutuasutusta.
Forssan pinta-ala on neliökilometriä ja keskimääräinen on väestötiheys noin asukasta neliökilometriä kohti. Vesistöjen osuus pinta-alasta on pieni, mutta tärkeän elementin kaupunkikuvassa muodostaa Loimijoki, jonka alkupäässä kaupunki sijaitsee. Muita merkittäviä vesistöjä ovat osittain Forssassa sijaitseva Kaukjärvi ja vihreän liikkeen syntypaikkana tunnettu Koijärvi.
Forssa kasvoi ja kehittyi 1800-luvulla tekstiiliteollisuuden kasvun myötä. 1900-luvun puolella kaupunki kasvoi tuskin lainkaan maailmansotien välisenä aikana. Uusi kasvujakso alkoi 1960-luvulla rakennusteollisuuden vauhdittamana. Suurimmillaan Forssan asukasluku oli 1980-luvun puolivälissä, jolloin kaupungissa oli kahden vuoden ajan vähän yli 20 000 asukasta. Sittemmin kaupungin kasvu pysähtyi teollisuuden alkaessa supistaa toimintojaan. Vuoteen 1994 mennessä asukasluku laski muutamilla sadoilla, mutta sen jälkeen väestön väheneminen kiihtyi. Vuoden 2005 loppuun mennessä Forssa oli menettänyt huippuvuosiin nähden yli 2 000 asukasta. Vuonna 2008 kaupungin väkiluku kasvoi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993. Vuoden 2010 jälkeen asukasluku on jälleen laskenut ollen vuonna 2016 noin 17 300. Nykyisin elintarviketeollisuus on merkittävä työllistäjä.
Forssan sijaintia Helsinki–Turku–Tampere-kolmion keskellä pidetään joskus ihanteellisena, sillä asiointimatkat maan suurimpiin kaupunkeihin sujuvat nopeasti. Etäisyys Helsinkiin on 110, Tampereelle 87 ja Turkuun 88 kilometriä.
Historia
Forssan kehitys teollisuustaajamaksi alkoi, kun tehtailija Axel Wilhelm Wahren perusti vuonna 1847 Loimijoen varrelle kehräämön. Nykyään Forssan teollisuusyhdyskunta on määritelty yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Vuodet 1847–1946 Forssan ensimmäiset suunnitellusti rakennetut alueet olivat Wahreninkatu ja Viksbergin pytingit. Kalliomäki linjoineen syntyi 1870-luvulta lähtien Wahrenin määrättyä alueelle asemakaavan. Kalliomäen ohella Forssan vanhimpiin asuinalueisiin kuuluvat Vanha Kuhala Loimijoen eteläpuolella, Uusikylä Rautatienkadun ja Räynynojan välissä sekä Yliskylä eli Ameriikka hieman Uudestakylästä länteen.
Vuonna 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, niin kutsuttu Forssan kokous, jossa otettiin käyttöön uusi nimi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja hyväksyttiin uusi puolueohjelma.
Itsenäisenä kuntana Forssa syntyi vuonna 1923, kun se irrotettiin Tammelan kunnasta omaksi kauppalakseen. Kaupunginoikeudet Forssa sai vuonna 1964. 1990-luvun alun lama koetteli Forssaa pahoin, mistä seurauksena oli talousongelmia ja edelleenkin korkeana pysyttelevä työttömyys.
Helga Keräsen vuodelta 1930 olevassa tutkimuksessa silloinen Forssan kauppala on jaettu kymmeneen fysiognomiseen alueeseen, jotka olivat Kalliomäen alue, Hämeentien suurasumusalue, Puiston alue, Forssan tehdasalue, Viksbergin tehdasalue, Forssan liikekeskus, Keski-Forssan pienasumusalue, ”Amerikka” ja Yliskylän uutisasumusalue. Tämä jaottelu koski vain Forssan tiheästi rakennettuja alueita, eikä ympärillä olevia maaseutumaisempia alueita.
Vuoteen 1946 tultaessa tiheän puutaloasutuksen alue oli melko suppea verrattuna nykypäivän taajamoituneen alueen kokoon. Suurin osa nykyisistä asuinalueista oli peltoa. Edellä mainittujen alueiden lisäksi asutusta oli Kekkalassa, jonkin verran Pispanmäessä ja lisäksi joitakin rakennuksia Viksbergin kartanon mailla. Rantalanmäen rakentaminen oli tässä vaiheessa jo aloitettu.
1950-luvulta 1980-luvulle Kerrostaloja alettiin rakentaa Kartanonkadun ja Forssan torin ympäristöön sekä Viksbergiin 1960-luvulla. Monet vanhat puutalot saivat vähitellen väistyä uudisrakentamisen tieltä. Jälkeenpäin monien rakennusten purkamista on arvosteltu. Ehkä tunnetuin purettu rakennus on Säästöpankinkadun ja Hämeentien kulmassa sijainnut Piparkakkutalo. Kerrostalojen rakentaminen jatkui myös 1970-luvulla, jolloin aloitettiin Tölön rakentaminen, rakennettiin punatiilisiä kerrostaloja Pekolanraitille sekä jatkettiin Viksbergin rakentamista.
Kaupungin laajeneva teollisuus sai käyttöönsä entisiä Viksbergin kartanon maita. Parma rakensi elementti- ja Ahlström villatehtaansa valtatie 2:n länsipuolelle Pispanmäkeen.
Pientaloalueet levittäytyivät vähitellen kaupungin reunoilla. Talsoilan jälkeen rakennettiin omakotitaloja pohjoisessa Lamminrantaan, Ojalanmäkeen, Kaikulaan ja Vieremään. Paavolan rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla ja alue on nykyään lähes täyteen rakennettu. Paavolassa järjestettiin myös asuntomessut vuonna 1982.
1990-luvulta nykypäivään Forssan laajentuminen on ollut melko hidasta, koska väkiluvun laskiessa uusien asuntojen kysyntä ei ole kovin suurta. Uusia omakotitaloja on kuitenkin rakennettu. Eniten uusia taloja on kaupungin itäosissa Kuustossa, jonkin verran myös Pikkumuolaassa ja Paavolassa sekä Vieremän luoteisosassa. Keskustaan on parin viime vuoden aikana rakennettu uusia kerrostaloja etenkin Makasiinirantaan.
Tapani Venho aloitti kaupunginjohtajana vuonna 2002. Hän menehtyi vuonna 2013, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Sami Sulkko. Hänen seuraajansa Jari Kesäniemi aloitti Forssan kaupunginjohtajana vuonna 2017.
Vaakuna
pienoiskuva|187x187px|Forssan vaakuna vuosina 1947–1962. Kaupungin nykyisen vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson vuonna 1962. Sen heraldinen selitys kuuluu: Sinisessä kentässä hopeinen vesiratas. Tunnus kuvaa vesivoimaa ja kaupungin halki virtaavaa Loimijokea. Vaakuna vahvistettiin 29. elokuuta 1962.
Aiemmin käytössä oli A. W. Ranckenin suunnittelema vaakuna vuodelta 1947. Vaakunan kilpi oli aaltokoroisesti katkoinen, alemmassa sinisessä kentässä oli hopeinen vesipyörä, ylemmässä hopeakentässä aaltokoron päällä kolme sinistä aaltoviivaa ja niiden päällä punainen F-kirjain. Vaakuna poistettiin käytöstä epäheraldisena.
Maantiede pienoiskuva|Kalliomäen puutaloaluetta. Vesistöt Vesistöjä on Forssan pinta-alasta vain 4,61 km², mikä on 1,8 % kokonaispinta-alasta. Keskustaajaman alueella ainoat vesistöt ovat idässä osa Kaukjärveä, kaupungin halki virtaava Loimijoki, siihen laskeva, lähes umpeenkasvanut Loimalammi sekä Linikkalanlammi Linikkalassa ja Mäkilammi Vieremässä. Lähialueen suurin järvin on Tammelan puolella sijaitseva Pyhäjärvi.
Forssan haja-asutusalueen keskiosien halki virtaa Loimijoen sivujoki Jänhijoki, jonka latvavesiin kuuluvat myös pohjoisempana lähellä Tammelan rajaa sijaitsevat, Tammelan Mustialan takamaiden pienten metsäjärvien ketjuun liittyvät Kiimalammi ja Luolalammi.
Haja-asutusalueen pohjoisosassa on Koijärven lintujärvi. Siitä alkaa Matkun ohi pitkin Jokioisten ja Humppilan rajaa länteen virtaava Loimijoen suurin sivujoki Koijoki (tunnetaan myös nimillä Kojonjoki tai Koenjoki). Tämän joen toinen latvajärvi on Valijärvi Tammelan rajalla. Tammelan Pyhäjärven latvavesiin kuuluu Lunkinjärvi Tammelan rajalla. Urjalan rajoilla osittain Forssan alueelle ulottuvat Urjalan halki virtaavan Tarpianjoen latvavesiin kuuluvat Kokonjärvi, Särkijärvi ja Matkunjärvi.
Puistot pienoiskuva|Ankkalammin puisto Forssan torin eteläreunalla. Forssassa on 110 puistoa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 303 hehtaaria. Seuraavassa on lueteltu merkittävimpiä puistoja:
Ankkalammin puisto: sijaitsee torin eteläpuolella. Puisto uudistettu toriremontin yhteydessä Yhtiönpuisto: vanhan kehräämöalueen vieressä sijaitseva puisto, jota kutsutaan joskus myös nimellä Wahreninpuisto Keskuspuisto: Loimijoen vartta Yhtiönpuiston jälkeen seuraava luonnontilainen puisto, jossa myös jalkapallonurmi Talsoilan puisto: osin rakennettu, osin luonnontilainen puisto Talsoilassa, toteutettiin kaikille avoimena kansanpuistona aiemmin suljetusta Yhtiönpuistosta poiketen Rantapuisto: Keskuspuistoa vastapäätä Rantalanmäessä joen varrella sijaitseva puisto Harjupuisto: mäntyvaltainen puistometsä Kaikulan ja Vieremän rajalla Mäkilamminpuisto: mäntyvaltainen Mäkilammiin rajoittuva puistometsä Vieremässä Lamminrannan puisto: nimensä mukaisesti puisto Lamminrannan ympärillä Paavolan puisto: Paavolan kaupunginosassa sijaitseva puisto on osin rakennettu, osin puistometsää Siurilan puisto: Viksbergin asuinalueen keskellä sijaitseva puisto, jossa on kaksi vesilammikkoa, keinotekoinen puro ja suihkulähde Salmistonmäki ja Loimalammi: luonnontilainen alue sijaitsee Haudankorvan itäosassa aivan kiinni Tammelan rajassa
Monet puistot ovat pääosin luonnontilassa olevia viheralueita, eivätkä aktiivisesti hoidettavia ”paraatipuistoja”.
Kansallinen kaupunkipuisto Forssan kaupunki on rakentunut alueelle, jossa metsä- ja peltomaisemat vuorottelevat. Kaupunki on saanut kansallisen kaupunkipuiston aseman Loimijoen varrella sijaitseville kolmelle alueelle.https://www.forssa.fi/asuminen-ja-ymparisto/tekniset-palvelut/kadut-ja-puistot/puistot-ja-yleiset-alueet/kansallinen-kaupunkipuisto/ agraarimaiseman alueena Haudankorvan ja Kuuston peltoalueet teollisuusperinnön alueena vanhat tehdasrakennukset ja jotkin vanhat kaupunginosat (muun muassa Kalliomäki, Kuhala ja Rantalanmäki) harjualueena Vieremästä Hunnari, Kaikulasta hautausmaan lähiympäristö ja Lamminrannasta lammen ympäristö.
Aluerakenne Kaupunginosat pienoiskuva|Kehräämön rakennuksia Kuhalankosken rannalla. Nykyisin niissä toimii muun muassa Hämeen ammattikorkeakoulu. pienoiskuva|Kalliomäen puutaloaluetta.
Kuntien osa-alueita koskevissa tilastoissa Forssan kaupunki jaetaan kolmeen suuralueeseen, 20 tilastoalueeseen ja 30 pienalueeseen. Kaupungin kolme suuraluetta ovat Keskustaajama (Forssaan kuuluva osa kuntarajat ylittävästä Forssan keskustaajamasta ja ympäröivät maaseutualueet), Parkkiaro (maaseutualue Forssan keskiosissa) ja Entinen Koijärvi (entisen Koijärven kunnan ydinalueet). Entisen Koijärven suuralueeseen eivät kuulu osittain Urjalaan liitetyt Kokon ja Matkun kylät. Toisaalta suuralueeseen kuuluvan Kojon tilastoalueen eteläosa ei kuulunut Koijärven kuntaan, vaan osittain Forssan kauppalaan. Kojon tilastoalueeseen kuuluu myös Tammelan kuntaan aiemmin kuulunut Lempään alue.
Tilastoalueiden mukaiset kaupunginosat eivät välttämättä ole täsmälleen samoja kuin Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin mukaiset kaupunginosat, sillä tilastoalueisiin saattaa kuulua esimerkiksi maarekisterikyliin luokiteltuja alueita. Kaupunginosia käsittelevissä artikkeleissa ne on kuitenkin samaistettu nimiltään vastaavien tilastoalueiden kanssa. Tilastoalueen nimi poikkeaa kuitenkin kahdessa tapauksessa kaupunginosan nimestä, jolloin on käytetty Maanmittauslaitoksen ilmoittamaa nimeä: Kuhalan kaupunginosa on Tölön tilastoalue Linikkalan kaupunginosa on Kalliomäen tilastoalue Lisäksi Pikku-Muolaan nimi kirjoitetaan usein muodossa Pikkumuolaa.
Keskustaajaman suuralue Keskustaajaman suuralueen 16 kaupunginosaa (tilastoaluetta) on seuraavassa esitetty aakkosjärjestyksessä. Nimien perässä suluissa olevat numerot ovat Maanmittauslaitoksen ilmoittamia kaupunginosien virallisia järjestysnumeroita.
Haudankorva (6.) Järvenpää (11.) Kaikula (9.) Keskusta (1.) Kivimäki (10.) Korkeavaha (4.) Kuhala (7.) Kuusto (12.) Lamminranta (3.) Linikkala (5.) Ojalanmäki (2.) Paavola (15.) Pikku-Muolaa (13.) Pispanmäki (14.) Talsoila (8.) Vieremä (16.)
Parkkiaron suuralue