thumb|Ruhtinas Aleksanteri Karađorđević, Uroš Kneževićin maalaama muotokuva. pienoiskuva|Ruhtinas Aleksandr Karađorđević vuonna 1880. Aleksanteri (Aleksandar) Karađorđević (11. lokakuuta (J: 29. syyskuuta) 1806 Topola, Serbia – 4. toukokuuta (J: 22. huhtikuuta) 1885 Temesvár, Itävalta-Unkari)Alexander Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.11.2013. oli Serbian ruhtinas vuosina 1842–1858. Hänen poikansa oli Serbian ja Jugoslavian kuningas Pietari I.

Elämäkerta

Aleksanteri oli serbien turkkilaisvastaista kansannousua johtaneen Karađorđen kolmas poika. Hän joutui asumaan vuosia maanpaossa ja palveli Venäjän armeijassa, mutta pääsi palaamaan Serbiaan Mikael Obrenovićin ollessa hallitsijana ja toimi tämän adjutanttina. Mikaelin syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1842 Serbian kansalliskokous eli skupština valitsi Aleksanterin maan ruhtinaaksi. Muutoksen tyytymättömän Venäjän vaatimuksesta asiasta äänestettiin uudelleen kesäkuussa 1843, mutta lopputulos oli sama. Turkki kieltäytyi tunnustamasta häntä perinnölliseksi ruhtinaaksi, mutta ei muuten puuttunut valintaan.Nordisk familjebok (1910), s. 893–894 Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.

Aleksanteri hallitsi yhdessä pienen senaattoriryhmän kanssa. Hänen hallintonsa pyrki kehittämään Serbian koulu- ja oikeusjärjestelmiä sekä rahataloutta, mutta korruption ja väärinkäytösten vuoksi uudistukset herättivät yleistä tyytymättömyyttä. Oppositioasenteen omaksui varsinkin perustuslaillisia uudistuksia toivonut älymystö. Kun eteläisessä Unkarissa nousi vallankumousvuoden 1848 aikana unkarilaisvastainen serbien kapina, Aleksanteri kieltäytyi tukemasta sitä suoraan, mutta salli vapaaehtoisten mennä vapaasti rajan yli Unkariin auttamaan kapinallisia.

Krimin sodan aikana Aleksanteri taipui Itävallan vaatimuksiin pidättäytyä Venäjän tukemisesta ja Serbia pysyi näin ollen puolueettomana. Tämä lisäsi hänen epäsuosiotaan, sillä monet serbit kannattivat panslavismia. Pariisin rauha vuonna 1856 tosin lisäsi Serbian vapauksia ja antoi sen asemalle suurvaltojen takeet. Hallitusneuvosto eli senaatti kääntyi juonittelemaan Aleksanteria vastaan, joten hän erotti vuonna 1857 sen johtajat. Kun hän seuraavana vuonna kutsui skupštinan koolle, se asettui heti vaatimaan hänen eroaan. Kokous päätti lopulta Aleksanterin syrjäyttämisestä 23. joulukuuta 1858 ja palautti Miloš Obrenovićin hänen tilalleen ruhtinaaksi. Aleksanteri pakeni Belgradin turkkilaiseen linnoitukseen, mutta kun niin Turkki kuin Itävaltakin kieltäytyivät tukemasta häntä, hän ilmoitti kruunusta luopumisestaan 3. tammikuuta 1859.

Aleksanteri vietti loppuikänsä maanpaossa asuen vuoroin Itävallassa ja Valakiassa. Hänen kannattajansa olivat ilmeisesti vastuussa ruhtinas Mikael Obrenovićin salamurhasta vuonna 1868 ja myös Aleksanteria syytettiin osallisuudesta murhasalaliittoon. Syytöksiä ei ole voitu näyttää toteen, mutta hänet tuomittiin silti poissaolevana 20 vuodeksi vankeuteen.

Avioliitto ja jälkeläiset Hänen puolisonsa oli Persida Nenadović (1813–1873), joka oli voivodi Jevrem Nenadovićin ja Jovanka Milovanovićin tytär. He avioituivat 1. kesäkuuta 1830 Hotinissa, Bessarabiassa, kun Perida oli 17-vuotias.

Heille syntyi kymmenen lasta:

Prinsessa Poleksija (1. helmikuuta 1833 – 5. joulukuuta 1914), avioitui ensimmäisen kerran 1849 Konstantin Nikolajevićin kanssa, joka oli Serbian sisäministeri, heillä oli lapsia; toisen kerran tohtori Alexander Preshernin kanssa. Prinsessa Kleopatra (26. marraskuuta 1835 – 13. heinäkuuta 1855), avioitui 1855 Milan Avram Petronijevićin, Serbian Venäjän-suurlähettilään kanssa. Prinssi Aleksij (23. maaliskuuta 1836 – 21. huhtikuuta 1841), kuoli 6-vuotiaana Prinssi Svetozar (1841 – 17. maaliskuuta 1847), kuoli alle 6-vuotiaana Prinssi Peter, Pietari I (29. kesäkuuta 1844 – 16. elokuuta 1921), hallitsi Serbiaa vuosina 1903–1918 ja myöhemmin serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan kuninkaana kuolemaansa asti; avioitui Montenegron prinsessa Zorkan kanssa, jonka kanssa hänellä oli jälkeläisiä. Prinsessa Jelena (18. lokakuuta 1846 – 26. heinäkuuta 1867), avioitui 1867 Đorđe Simićin, Serbian pääministerin kanssa. Prinssi Andrej (15. syyskuuta 1848 – 12. heinäkuuta 1864) Prinsessa Jelisaveta (syntyi ja kuoli 1850) Prinssi Đorđe (11. lokakuuta 1856 – 5. tammikuuta 1889) Prinssi Arsenije (16. huhtikuuta 1859 – 1938), avioitui 1892 San Donaton prinsessa Auroran kanssa. He olivat Jugoslavian valtionhoitajan prinssi Paulin vanhemmat.

Lähteet

Luokka:Serbian hallitsijat Luokka:Vuonna 1806 syntyneet Luokka:Vuonna 1885 kuolleet