Babylonia

thumb|Hammurabin lakipatsaan yläosa.

Babylonia oli valtakunta Mesopotamiassa, nykyisen Irakin valtion eteläosassa. Valtakunnan pääkaupunki oli Babylon. Babylonian kulttuurin vaikutus levisi laajalle muun muassa aktiivisen kaupan ansiosta, ja muun muassa paino- ja mittajärjestelmät olivat perustana seuraavilla vuosisadoilla.

Babylonian rajoina olivat Persianlahti, Tigris- ja Eufratvirrat ja autiomaa. Laajimmillaan Babylonia ulottui idässä Elaminvuoriin ja lännessä Välimereen.

Babylonian sivistys oli pitkälti sumerilaisten luomaa. Babyloniassa kehittyi vuosisatojen aikana monipuolinen kulttuuri, josta on kirjallisia lähteitä 2500 eaa. alkaen. Babylonian kirjallisuudesta tunnettuja ovat muiden muassa luomistaru ja Gilgames-eepos. Astrologia kehittyi pitkälle, ja babylonialaiset pystyivät määrittämään melko tarkoin vuosien ja kuukausien pituudet, sekä auringon- ja kuunpimennykset. Myös oikeuslaitos oli kehittynyt. Kostoperiaatteesta tunnetussa Hammurabin lakikokoelmassa oli talouteen ja perheeseen liittyviä säädöksiä. Käytössä oli savitauluille kirjoitetut nuolenpääkirjoitukset.

Rakennuksista mainittavimpia olivat temppelit, palatsit ja zikkuratit, jotka rakennettiin kuivatuista ja myöhemmin myös poltetuista tiilistä. Lasitetuissa tiilissä oli monimutkaisia kohokuvia ja ornamentteja. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty muinaisia kaupunkeja, kuten Lagai, Nippur, Babylon ja Susa.

Hammurabi yhdisti valtakunnan 1700-luvulla eaa. Toinen huomattava hallitsija oli Nebukadressar II, joka hallitsi Assyrian vallan jälkeen 616 eaa. syntyneessä uusbabylonialaisessa valtakunnassa. Persia valloitti alueen 539 eaa. Poliittisesti Babylonia oli vahvimmillaan 612–539 eaa. Uus-Babylonian aikana. Silloin Babylonia valloitti muun muassa Israelin kuninkaansa Nebukadressar II:n johdolla vieden silloisia juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen.

Babylonian pääkaupungin nimi tulee sanasta bab-ili, Jumalan portti, myöhemmin Bab-ilani, Jumalten portti, josta kreikan Babylon.Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli Babylonia, sivu 504–

Babylonian historia

Babylonin alueella on asuttu jo pitkään, ainakin vuodesta 5500 eaa. Babylon sijaitsi muinaisen Akkadin alueella pohjoisessa Etelä-Mesopotamiassa. Kaupunki oli olemassa jo kolmannella vuosituhannella Akkadin ja Sumerin aikoina. Kun Uus-Sumeri romahti noin vuonna 2000 eaa., lännestä saapuneet paimentolaiset, amorilaiset, ottivat kaupungin ohjakset käsiinsä noin 1950 eaa.

Kuningas Hammurabi rakensi suuren valtakunnan noin 1750 eaa. ja tuli tunnetuksi lainlaatijana. Tämä valtio hajosi heettiläisten ja Lounais-Iranin vuorilta saapuneiden kassiittien hyökkäykseen noin 1600 eaa. Kassiitit hallitsivat maata noin vuodesta 1350 eaa., ja sotivat ajoittain pohjoisen naapurin Assyrian kanssa. Noin 1100–1000 eaa. eräs itäinen kansa, elamilaiset ryöstivät Babylonin, minkä Babylonian kuningas Nebukadressar I kosti.

Noin 1000 eaa. aramealaisia alkoi saapua Pohjois-Arabiasta maahan ryöstelemään ja tappamaan, ja lopulta sekasorron jälkeen he ottivat maan ohjat käsiinsä. Maan väestöön tuli huomattava osa aramealaisia eli kaldealaisia. Assyria valtasi Babylonian 700-luvulla eaa., ja Babylonian toistuvat kapinat johtivat siihen, että Assyrian suurkuningas Sanherib hävitti Babylonin. Uus-Babylonia syntyi, kun Assyrian vasallikuningas Nabopolassar irrottautui emämaastaan. Hänen seuraajansa Nebukadressar II (Nebukadnessar II) teki Babyloniasta suurvallan valloittaen muun muassa Israelinkin. Babylonia tuhoutui persialaisten hyökkäykseen 539 eaa.

Varhaisin kehitys

Babylonian alue oli ollut aikaisemmin 3000–2000 eaa. Sumerin ja Akkadin vallassa. Kiš oli alueen suuri seemiläinen valtakeskus sumerien aikana, samoin Akkad. Babylonia laajeni hiljalleen Hammurabin edeltäjien aikana noin 100 km:n läpimittaiseksi.

Babylon oli olemassa Akkadin valtakunnan perustajan Sargonin aikana noin 2350–2300 eaa. Se mainitaan Akkadin kuninkaan Sharkalisharrin aikaisissa asiakirjoissa, mutta nousi merkittäväksi Akkadin alueen keskukseksi vasta Urin III dynastian aikaan noin 2100 eaa. Babylon nousi merkittäväksi paikalliseksi keskukseksi jo sumerien aikana. Babylonilla alkoi olla itsenäisiä kuninkaita ehkä noin 1960 eaa., jolloin Uus-Sumerin valtakunta oli luhistunut. Tämän jälkeen Babyloniassa piti valtaa Isinin dynastia. Idästä saapuneet Ammanumin heimoon kuuluneet amorilaiset paimentolaiset valtasivat kaupungin noin 2000–1940 eaa.Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat sivu 215

Vanha Babylonia

thumb|right|350px|Vanhan babylonian kuninkaat Hammurabi ja Samsu-iluna rakensivat suurvallan.

Vanhan Babylonian varhaiset kuninkaat Su-abusta Sin-Muballitiin hankkivat hieman maata Babylonin ympäristöstä. Alussa seemiläiskuninkaiden valloitukset olivat pieniä ja epävarmoja. Varhaisten Vanhimman Babylonian historian varhaisvaiheessa Mesopotamia ja sen lähialueet olivat paikallisten keskenään sotivien mahtimiesten hallinnassa. Uus-Sumerin kukistuttua valtaa piti Mesopotamian eteläosissa Isin, mutta Larsa alkoi pian valloittaa alueita.

Babylonian varhaisin kuningas lienee ollut muualta saapunut amorilainen šeikki Sumu-Abum eli Su-Abu 1894–1881 eaa. Kaupunki oli pieni ja miltei linnoittamaton. Niinpä Sumu-Abum aloitti muurin rakennustyöt. Kuningas teki liiton Isinin kanssa ja sen takia rakennutti Isinin herrattarelle Ninsinnalle ja Nanna-Sinille, Urin jumalalle, temppelin. Babylonia on saattanut ulottua Eufratia pitkin pohjoisesta Sipparista kaakkoiseen Dilbatiin. Ehkä tämän Babylonin dynastian ensimmäisen kuninkaan aikana kauppa vapautui temppelin ohjauksesta, niin kuin muuallakin Mesopotamiasta näihin aikoihin.Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971. s. 343.

Sumu-Abumin jälkeen tullut Sumulailu eli Sumu-la-el 1816–1786 eaa. jatkoi kaupunginmuurin rakennuttamista, linnoitti etenkin Isinin vastaista rajaa, kävi sotia paimentolaisheimoja ja naapurikaupunkeja Kišiä ja Kazallua vastaan. Myöhempää suurjumala Mardukia ei vielä tunnettu, ja temppelit tehtiin sotaisalle Kišin jumala Zababalle ja sään jumala Ishkurille. Sumulailun maan läpimitta oli noin 100 km. Babylonin hallitsema alue oli laajentunut muutamaan lähikaupunkiin Sumu-la-elin hallitessa 1880–1845 eaa. (keskimmäinen kronologia), 50x25 km alueelle. Babylonialaisilla oli valtansa alla Babylon, Kiš ja Dilbat.

Pian Larsan Sinidinnan aloitti sodan ja voitti Babylonian. Seuraava kaupunkiruhtinas Sabum eli Sabium 1844–1831 eaa. oli varovainen, pohjoisen Eshnunna oli edennyt maan rajoille. Etelässä elamilaisen Jamutbalin kuningas oli pannut poikansa Waradsinin Larsan johtoon. Samum rakennutti Mardukin temppelin, myöhemmin Esangilan, "pään kohottamisen talon". Apil-Sin eli Apilsin 1830–1813 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1766–1749 eaa. rakennutti muuria Baylonin ympärille, ja myös Borsippaan.

Šamši-Adad I rakensi suuren valtakunnan tyhjästä pohjoisessa Assyriassa 1813–1781 eaa. Näihin aikoihin Mesopotamiassa oli monta kohtalaisen voimakasta keskenään kilpailevaa valtiota. Pohjoisen Eufratin varrella Syyriassa olevassa Marissa hallitsivat Yasmah-Adad 1796–1780 eaa. ja Zimri-Lim 1779–1757 eaa. Zimri-Lim oli ainoa Assyrian hyökkäyksestä eloon jäänyt edellisen marilaisen kuninkaan poika. Mesopotamian eteläosassa muinaisen Sumerin alueella Larsa oli kasvanut suureksi Isinin kustannuksella ja aikaisempi alueen mahti Isin kukistui lopullisesti joko hieman ennen Hammurabia tai Hammurabi kukisti sen. Hammurabin edeltäjän Sin-muballit (1812–1783 eaa.) aikana Babylon ulottui lopulta etelän Maradista pohjoiseen Sippariin kattaen 80x100 km alueen. Eteläisen Larsan Rim-Siniin Babylonian välit olivat kireät, toisaalta Sin-muballit piti yllä hyviä välejä pohjoiseen Assyriaan. Assyrian kuninkaalle oli hyötyä pienestä puskurivaltiosta Larsaa vastaan. Sin-muballit teki liiton vuoriston gutilaisten ja kolmen naapurivaltion kanssa, mutta Larsa voitti sodan. Šamši-Adad auttoi Babyloniaa pysymään pystyssä Larsaa vastaan.Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971. s. 345.

Babylonialaisia kaupunkeja olivat vuoden 1802 eaa. tienoilla Marad, Dilbat, Borsippa, Sippar, Kotha ja Kiš] sekä ehkä myös Ilip, Akusum, Kulaba, Lagaba, Girtab, Aplak ja Murum.Michael Roaf: The Cultural Atlas of Mesopotamia and Ancient Near East. s. 180–

Hammurabin valtakunta thumb|Hammurabin valtakunta laajimmillaan.

Noin 1792 eaa. valtaan noussut Babylonian kuningas Hammurabi loi suuren valtakunnan. Hammurabi oli juonikas, taitava ja häikäilemätön johtaja, joka loi verisissä sodissa Babyloniasta suuren imperiumin. Hän käytti liittoutumia eli koalitioita hyväkseen, osallistui kolmatta vihollista vastaan suunnatuille sotaretkille vain pienin ponnistuksin. Kun liittolaiset sotivat vihollista vastaan täysin voimin, Hammurabi linnoitti maataan ja varusti suurta armeijaa. Hammurabin oma armeija oli voimakas. Lopulta Hammurabi kukisti liittolaisensa Larsan ja Marin. Hammurabin valtakunta ulottui lopulta suunnilleen nykyisen Irakin alueelle Assyriasta Persianlahteen. Hammurabi tunnetaan lähinnä lakikokoelmastaan, jota pidetään ensimmäisenä kirjoitettuna lakina. Hammurabin laki pohjautui pitkälti kostoperiaatteeseen, joka oli seemiläisillä yleinen. Hammurabin valtakunta jäi lyhytaikaiseksi ja heikkeni huomattavasti hänen kuolemansa jälkeen.

Hammurabin seuraajat

Hammurabin valtakunta pysyi pystyssä noin 150 vuotta. Hammurabin pojan Samsu-Ilunan (1749–1712 eaa.) aikana maa alkoi supistua. Pohjoinen Assyria menetettiin. Itäinen Eshnunna nousi kapinaan, mutta se onnistuttiin rauhoittamaan.Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä sivu 1971 Samsuiluna taisteli kapinaan noussutta Larsaa vastaan muun muassa Elamissa, puolibarbaariset kassiitit hyökkäsivät maahan ensimmäistä kertaa 1741 eaa. ja jäivät maahan, vaikka babylonialaiset voittivatkin heidät.

Samsu-Iluna tuhosi osittain Urukin ja Urin taistellessaan Larsaa vastaan. Eteläisen Mesopotamian kapinallinen Iluma-llu onnistui irrottamaan Nippurin eteläpuolisen valtakunnan osan irti Babyloniasta Merimaan ensimmäiseksi dynastiaksi. Tämän valtion alueella asui paljon sumerilaisia. Merimaan I dynastia kesti Eagamilin hallitusajan päättymiseen noin 1460 eaa. asti. Samsu-Ilunan aikana myös Elam onnistui irtautumaan Babyloniasta. Kuningas kertoi tappaneensa 26 kapinoivaa ruhtinasta.

Samsu-ilunan jälkeen maa oli supistunut varsinaiseen Babyloniaan nykyisen Irakin keskiosissa. Aluemenetyksistä huolimatta maa säilyi yhä työteliäänä ja rikkaana. Samsu-Ilina seuraajat Abi-eshusta (1711–1684 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1647–1620 eaa.) lähtien olivat heikkoja kuninkaita. Abi-eshu rakensi temppeleitä ja kanavia ja hyökkäsi Merimaan kuningasta Ilumailua vastaan ja valtasi ainakin Urin, joka säilyi vielä hänen seuraajansa aikana Babylonialla. Ammiditana (1683–1647 eaa.) sijoitti omia kuviaan temppeleihin, eikä liene tehnyt sotaretkiä. Ammisaduqa (1646–1626 eaa. tai lyhyen kronologian mukaan 1582–1562 eaa.) valtasi takaisin Urukin, Larsan ja osan Tigrisin itäpuolisista maista.Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971. Ammisadugan Venuksen nousu- ja laskuaikataulukosta on laskeskeltu Babylonian historiaa.

Heettiläisten ja kassiittien hyökkäykset

Vanhan Baylonian viimeinen kuningas Samsu-Ditana vallitsi maata lyhyen kronologian mukaan 1561–1530 eaa. Babylonian vauraus houkutteli ryöstelijöitä paimentolaisnaapureista. Kassiitit, joilla oli jo oma valtio Mesopotamiassa, hyökkäsivät etelään Babylonia kohti. Etelästä maata uhkasi Merimaan dynastian sotaretki.

Keskipitkän kronologian mukaan noin 1595 eaa. ja lyhyen noin 1530 Samsu-Ditanan vallitessa maata heetit voittivat hurrilaisten armeijan. Heettiläisten armeija ryösti Babylonin ja sytytti kaupungin tuleen. Heettiläiset luultavasti myös surmasivat kuninkaan. Tunkeutujat veivät mukaansa myös Mardukin ja Sarpanitun jumalallisen avioparin patsaat, jotka heitettiin jonkin matkan päässä paluumatkalla jokeen. Heettiläisten johtaja Murshili murhattiin kotimatkallaan.