Keski-Pohjanmaa () on maakunta Länsi-Suomessa Perämeren rannalla. Sen naapurimaakunnat ovat Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat. Pohjanmaasta, Etelä-Pohjanmaasta ja Keski-Pohjanmaasta käytetään joskus yhteisnimitystä pohjalaismaakunnat.
Keski-Pohjanmaan maakuntalintu on kiuru (Alauda arvensis), maakuntakukka on kissankello (Campanula rotundifolia), maakuntakala on siika (Coregonus lavaretus) ja maakuntakivi on gneissi. Keski-Pohjanmaalla yleisin gneissityyppi on kiillegneissi. Keski-Pohjanmaan maakuntalaulu on Keski-Pohjanmaan laulu.
Maakunnan pinta-ala on km², josta on maa-alueita km², sisävesiä km² ja merialueita km².Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2017 http://maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2017/02/alat17_su_nimet.xlsx Maanmittauslaitos. Viitattu 5.10.2017. Suurin kunta pinta-alaltaan on Kokkola. Keski-Pohjanmaan kunnista Kokkolalla on eniten merialuetta ja Lestijärvellä eniten sisävesialuetta. Sekä asukasluvultaan että kokonaispinta-alaltaan merialueet mukaan lukien Keski-Pohjanmaa on Manner-Suomen pienin ja Ahvenanmaan jälkeen koko Suomen toiseksi pienin maakunta. Jos kuitenkin lasketaan pelkkä maapinta-ala, Kymenlaakso on pienempi kuin Keski-Pohjanmaa.
Nykyinen Keski-Pohjanmaan maakunta ei ole sama asia kuin kulttuurillinen Keski-Pohjanmaa, sillä kulttuurillinen Keski-Pohjanmaa ulottuu maakunta- ja aiemmin läänirajojen yli nykyisten Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien puolelle.Keski-Pohjanmaa - muuttuva maakunta Historiallinen Keski-Pohjanmaa http://www.alnus.fi/245 Aikaisemmin myös Keski-Pohjanmaan talousmaakunta ulottui joissain määrittelyissä nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan puolelle.
Kunnat
Hallinnollinen maakunta Keski-Pohjanmaalla on 8 kuntaa, joista kaksi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti ilmenee oheisesta kartasta.
23px Halsua 23px Kannuksen kaupunki 23px Kaustinen 23px Kokkolan kaupunki (Karleby) 23px Lestijärvi 23px Perho 23px Toholampi 23px Veteli
pienoiskuva|270x270px|Nykyisen Keski-Pohjanmaan alueen kunnat 1960-luvulla.
Entisiä kuntia
23px Kaarlela (Karleby) 23px Kälviä 23px Lohtaja 23px Ullava 23px Öja
Maakuntavaihdoksia 23px Himanka siirtyi osaksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa Kalajoen kanssa tehdyssä kuntaliitoksessa vuonna 2010.
Maakunnallisen kulttuurin alue thumb|160px|Keski-Pohjanmaan maakunta tummanpunaisella, laajempi keskipohjalainen kulttuurialue vaaleanpunaisella.|alt= Kulttuuriseen Keski-Pohjanmaahan luetaan kuuluvaksi yleensä lisäksi seuraavat 19 kuntaa:
kehyksetön|28x28px Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella: 23px Alavieska 23px Haapajärvi 23px Haapavesi 23px Kalajoki 23px Kärsämäki 23px Merijärvi 23px Nivala 23px Oulainen 23px Pyhäjoki 23px Pyhäjärvi 23px Reisjärvi 23px Sievi 23px Ylivieska
kehyksetön|35x35px Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella:
23px Evijärvi
kehyksetön|29x29px Pohjanmaan maakunnan alueella:
23px Kruunupyy 23px Luoto 23px Pedersöre 23px Pietarsaari 23px Uusikaarlepyy
Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Suurimmat taajamat Vuonna 2024 Keski-Pohjanmaalla sijaitsi 15 taajamaa. Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa. # Taajama Kunta Väkiluku(31.12.2024) 1 Kokkolan keskustaajama Kokkola 2 Kaustisen kirkonkylä Kaustinen 2 738Veteli 1 656 3 Kannuksen keskustaajama Kannus 4 Kälviän kirkonseutu Kokkola 5 Toholammin kirkonkylä Toholampi 6 Perhon kirkonkylä Perho 7 Lohtajan kirkonkylä Kokkola 8 Marinkainen Kokkola 9 Peltokorpi Kokkola 10 Halsuan kirkonkylä Halsua
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Elinkeinot
Keski-Pohjanmaalla tervanpoltto, kaupankäynti ja laivanrakennus ovat aikoinaan olleet tärkeimmät elinkeinot, ja 1800-luvulla alue oli mainittujen elinkeinojen ansiosta Suomen vauraimpia. Keskipohjalaisessa maataloudessa on runsaasti erikoistuneita pientiloja. Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on pari sataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.
Historia
Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5 000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli sadan metrin korkeudessa merenpinnasta.
Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta on useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15-metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä.
Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta.
Keski-Pohjanmaalla on myös nk. jatulintarhoja, joita myös Laiska-Jaakon ringeiksi paikallisesti kutsutaan; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista on ulkosaaristossa. Keskipohjalaisia jatulintarhoja on löydetty mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.
Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintuivat. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti, ja yksittäiset talot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun.
Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle.
Hallinnollinen historia pienoiskuva|Claes Claessonin vuoden 1648 karttaan perustuva Jean Tönnemanin kartta Lohtajan, Kokkolan, Kälviän ja Kruunupyyn pitäjistä vuodelta 1761. Alue vastaa kutakuinkin nykyistä Keski-Pohjanmaan maakuntaa. Historiallisen Keski-Pohjanmaan rajaaminen ei ole aivan helppoa. Aikaisemmin Keski-Pohjanmaahan on luettu kuuluvaksi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan lounaiset osat aina Pyhäjokea myöten. 1600-luvulta lähtien Keski-Pohjanmaa koostui kuudesta suurpitäjästä, jotka olivat Pietarsaari, Kruunupyy, Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Kalajoki. 1910-luvulla jopa Paavolasta asti kotoisin oleva ihminen saattoi mieltää olevansa Keski-Pohjanmaalta.
1950-luvulla Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuului peräti 31 kuntaa. 1950-luvulla ehdotettiin myös Keski-Pohjanmaan läänin perustamista, mutta ehdotus ei toteutunut.
Keski-Pohjanmaa on eräs niistä alueista, joissa hallinnolliset rajat eivät vastaa kulttuuri-identiteetin piiriä. 1990-luvun lopulla tapahtuneessa valtakunnallisessa hallintomuutoksessa Keski-Pohjanmaan pohjoisosan kunnat liitettiin Pohjois-Pohjanmaahan ja eteläiset ruotsinkieliset kunnat puolestaan Pohjanmaan maakuntaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Vaasan rannikkoseutu. Keski-Pohjanmaan maakunnan hallinnolliseen elimeen, Keski-Pohjanmaan liittoon, kuuluvat edelleen osajäseninä Kruunupyy Pohjanmaalta sekä Kalajoki, Sievi ja Reisjärvi Pohjois-Pohjanmaalta ja Kinnula Keski-Suomesta.
Maantiede pienoiskuva|Ohtakarin kalastajakylä Kokkolan Lohtajalla, kuvattuna huhtikuussa 2016. Keski-Pohjanmaa jakautuu jokiseutuun ja rannikkoon sekä Suomenselän alueeseen. Maanviljelyn muovaamalle maakunnalle on omaleimaista jokilaaksojen halkomat laajat, avoimet peltomaisemat sekä metsä- ja suoseudut. Asutus on keskittynyt jokien varsille ja rannikon tuntumaan. Keski-Pohjanmaata halkoo useita suuria luode–kaakko-suuntaisia jokia. Suurimpina niistä Perhonjoki, Lestijoki ja Kalajoki (Pohjois-Pohjanmaa). Joet ovat kautta aikojen toimineet Keski-Pohjanmaalla rannikkoa ja sisämaata yhdistävinä kulkuväylinä, ja niitä on hyödynnetty myös kuljetusreitteinä, kalastuspaikkoina ja voimanlähteinä.
Keski-Pohjanmaalla maankohoama on erittäin nopeaa, noin 8,5 cm kymmenessä vuodessa, ja tästä syystä uutta rantaa syntyy jatkuvasti lisää. Suomenselän alue on järvistä ja asutukselta harvaa.
Kristinusko
Keski-Pohjanmaata on pidetty herätysliikkeiden maantieteellisenä kohtaamisalueena. Keski-Pohjanmaalla on lestadiolaisuuden, herännäisyyden ja evankelisuuden kannatusta. Vanhoillislestadiolaisuuden voimakas kannatus jatkuu Pohjois-Pohjanmaalta yhtenäisenä Kalajokilaaksoon saakka. Kalajokilaakso on myös uusheräyksen voimakkaan kannatuksen aluetta, josta suunta saa voimakkaimman kannatuksensa. Myös rauhansanalaisuutta on Himangan–Kalajoen ympäristössä. Suunnan ruotsinkielistä kannatusta on erityisesti Pietarsaaressa ja Kokkolassa sekä etenkin niitä ympäröivällä maaseudulla.
Kalajokilaaksossa myös herännäisyydellä on voimakasta kannatusta, erityisesti Ylivieskan, Nivalan ja Sievin alueella, jossa liikkeellä on vanhat historialliset juuret. Evankelisen herätysliikkeen kannatus puolestaan alkaa Himangan–Lohtajan seudulta. Lestijokea on pidetty evankelisen herätysliikkeen pohjoisrajana. Muutamissa rannikkoseudun pitäjissä myös Kansanlähetys on saanut jalansijaa.
Usean liikkeen rinnakkaisuuden vuoksi liikkeen kannattajien jäsenidentiteetti on Keski-Pohjanmaalla varsin selkeä. Jäsenyys liikkeiden paikallisosastoissa ja lehden tilaaminen on varsin tavallista. Rinnakkaisuus on vaikuttanut myös siihen, että liikkeiden asema ja erityispiirteet ovat alueella yleisesti tiedostettuja.
Kulttuuri
Keskipohjalainen kulttuurialue on laajempi kuin nykyinen hallinnollinen maakunta ja vastaakin melko hyvin historiallista Keski-Pohjanmaata. Alueelle on tullut asutusta ja kulttuurivaikutteita aikojen kuluessa eri suunnista. 1500- ja 1600-luvulla saapui uudisasukkaita Savosta ja Keski-Suomesta. Myös Ruotsista on saapunut koko historiallisen kauden aikana sekä uutta väestöä että myös kulttuurivaikutteita.
Keski-Pohjanmaan vanhin rakennus on noin vuonna 1494 valmistunut Kaarlelan kirkko Kokkolassa.
Keski-Pohjanmaa tunnetaan pelimannikulttuuristaan.
Vaakuna
Gustaf von Numersin suunnittelema Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasta. Sinisessä kentässä hopeinen, taakseen katsova näätä. Saatteena viisi hopeista naularistiä. Naularistien lukumäärä viittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakuntiin. Naularistit puolestaan kuvaavat entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat paitsi hartaita uskovaisia, myös käsistään taitavia kirkkojen rakentajia. Keski-Pohjanmaan vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1997.
Keski-Pohjanmaan murre